Beaivi

saamelaisen muinaisuskon jumala

Beaivia eli Aurinkoa on pidetty saamelaisessa muinaisuskossa jumaluutena. Sitä on palveltu poronhoidon menestymiseksi ja sairastapauksissa. Sen kunniaksi syötiin myös kevättalvella uhriateria, aurinkopuuro.[2]

Saamelaisen noitarummun keskellä oleva rombikuvio on yleensä tulkittu Auringon symboliksi. Siitä lähtee neljä symbolista sädettä.[1]

Aurinkoa on pidetty aiemmin feminiinisenä jumaluutena, mikä on luultavasti virheellinen yleistys. Sen taustalla on ollut Johannes Schefferuksen lähteinään käyttämät Nicolaus Lundius ja Samuel Rheen, joiden mukaan saamelaiset pitivät Aurinkoa ”kaikkien elävien olentojen äitinä”.[2] Koltta- ja kuolansaamelaisten perinteessä Aurinkoa on kuitenkin kuvattu ympäri maailmaa ahkiossaan ajavana miehenä. Eteläsaamelaisten lähteissä Aurinko on sen sijaan naishahmoinen.[3] Eteläsaamelaisten noitarummuissa Aurinko on ollut keskellä olevana rombikuviona. Muisa rummuissa Aurinko on saattanut olla myös ympyräkuviona rummun yläosassa.[2]

Kaikilta saamelaisaluielta tunnetaan kertomuksia Auringon lapsista. ”Auringon pojan kosiomatka jättiläisten maailmassa” -nimisen joiun kautta tuli tunnetuksi myytti, jonka mukaan saamelaiset polveutuvat Auringon pojasta. Joiun mukaan Auringon poika kävi kosiomatkalla jättilaisten maassa ja meni naimisiin jättiläisen tyttären kanssa. Heidän poikansa eli Gállábártnit keksivät sukset ja aloittivat ihmisrodun.[3] Auringon tytär on puolestaan ollut hyvin keskeinen kulttuuriheeros, joka on aloittanut peuranpyynnin ja poronhoidon.[2]

Lähteet muokkaa

  • Pulkkinen, Risto: ”Saamelaisten etninen uskonto”, Saamentutkimus tänään. Toimittaneet Irja Seurujärvi-Kari & Petri Halinen & Risto Pulkkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6.

Viitteet muokkaa

  1. Jelena Porsanger & Risto Pulkkinen: Esikristilliset jumalat Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. Viitattu 9.4.2017.
  2. a b c d Pulkkinen, s. 228–229.
  3. a b Jelena Porsanger: Aurinko Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. Viitattu 9.4.2017.