Beagle-harrier

koirarotu

Beagle-harrier on ranskalainen koirarotu, joka on alkanut saavuttaa suosiota kotimaassaan, mutta on lähes tuntematon sen ulkopuolella. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 18. suosituin paikallinen rotu[2] - listauksessa se on 19. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Beagle-harrier
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 1[1]
Rodun syntyaika 1920–1930-luku
Alkuperäinen käyttö jäniksen metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Elinikä 12–13 vuottalähde?
Muita nimityksiä beagle harjer
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#290
Ulkonäkö
Paino 19–21 kglähde?
Säkäkorkeus 45–50 cm
Väritys kolmivärinen (tricolor)

Ulkonäkö muokkaa

 
Beagle-harrier näyttelyssä.

Beagle-harrier on keskikokoinen, normaalirakenteinen, ketterä, sopusuhtainen ja tarmokas koira. Pää on keskivahva. Kallo on suhteellisen leveä, niskakyhmy vähäinen. Kuononselkä on melko suora, otsapenger ei korostunut. Kuono ja kallo ovat suunnilleen yhtä pitkät. Kirsu on musta. Silmät ovat tummat, ilme eloisa, avoin ja älykäs. Korvat ovat riippuvat, melko lyhyet, keskileveät ja silmälinjan tasolle kiinnittyneet, keskiosastaan pyöristyneet. Kaula on yläosastaan hieman kaartuva, rintakehä syvä. Selkä on kiinteä, lyhyt ja lihaksikas, lanne lihaksikas, vahva ja mahdollisesti hieman kaartuva. Vatsaviiva on melko suora. Eturaajat ovat suorat ja vahvat, reidet täyteläiset, pitkät ja lihaksikkaat, kintereet matalat. Käpälät ovat tiiviit, päkiät lujat ja paksut. Liikkeet ovat eloisat, joustavat ja vaivattomat. Karvapeite on melko lyhyt, tiheä ja sileä. Väritys on tricolor eli kolmivärinen - käytännössä kellanruskea mustalla manttelilla ja valkoisin merkein. On kuitenkin olemassa myös harmaita yksilöitä, joten tricolor voi olla myös kellanruskea-harmaa-valkoinen. Säkäkorkeus on 45–50 cm.[3]

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Beagle-harriereita pidetään erinomaisina metsästyskoirinalähde?. Ranskassa on edelleen pieniä beagle-ajueita, mutta näyttelyissä rotu on hyvin harvinainen.lähde?

Alkuperä muokkaa

Rotu syntyi 1920–1930-luvulla, kun paroni Gérard Grandin de l'Epriever ystäviensä kanssa risteytti kaksi englantilaista rotua, beaglen ja harrierin, keskenään. Beaglelta toivottiin herkkää vainua ja harrierilta äärimmäistä nopeutta.[4] Tuloksena oli ajuekoiralähde?, jota käytetään pääasiassa jäniksen metsästykseen[4].

Lähteet muokkaa

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  3. Rotumääritelmä: Beagleharrier. Suomen Kennelliitto. Haettu 2.1.2021.
  4. a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 74. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Beagle-harrier.
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Beagle-Harrier
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.