Barry Sharpless
Karl Barry Sharpless (s. 28. huhtikuuta 1941) on yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 2001 yhdessä William S. Knowlesin ja Ryōji Noyorin kanssa stereoselektiivistä hapetus-pelkistysreaktiota koskevista tutkimuksistaan osana kiraalisesti katalysoitujen reaktioiden tutkimustyötä[1]. Toisen kerran Sharpless jakoi Nobelin kemianpalkinnon vuonna 2022 Carolyn Bertozzin ja Morten Meldalin kanssa klik-kemian kehittämisestä[2].
| Barry Sharpless | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1941 |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Stanfordin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Eugene van Tamelen |
| Instituutti |
MIT Stanfordin yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Palkinnot | Nobelin kemianpalkinto (2001, 2022) |
| Aiheesta muualla | |
| www.scripps.edu/chem/sharpless/cv.html | |
Sharpless väitteli Stanfordin yliopistossa vuonna 1968. Hän toimi professorina MIT:ssä vuodesta 1970 kahdenkymmenen vuoden ajan ja sen jälkeen kalifornialaisessa Scripps Research Institutessa.[3]
Lähteet Muokkaa
- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 2001 Nobel Foundation. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 2022 Nobel Foundation. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
- ↑ K. Barry Sharpless Encyclopedia Britannica.
Aiheesta muualla Muokkaa
- Nobel-lehdistötiedote
- Biography The Nobel Foundation.