Baltian sotilaspiiri

Baltian sotilaspiiri (ven. Прибалтийский военный округ, ПрибВО) oli Neuvostoliiton asevoimien sotilaspiiri, joka perustettiin hieman ennen operaatio Barbarossaa kesällä 1940 miehitettyjen Baltian tasavaltojen eli Viron, Latvian ja Liettuan alueelle. Se perustettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Sotilaspiirin esikunta sijaitsi Riiassa. Se lakkasi olemasta Neuvostoliiton hajotessa ja Baltian maiden palauttaessa itsenäisyytensä.

Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana

Sotilaspiiri perustettiin kansankomissariaatin puolustusneuvoston päätöksellä 11. heinäkuuta 1940 ja sen esikunta oli Riiassa. Perustaminen tapahtui neuvostomiehityksen jälkeen, mutta ennen Baltian maiden virallista liittämistä Neuvostoliittoon. Sotilaspiiri nimettiin 17. elokuuta Baltian erityissotilaspiiriksi.

Viron, Latvian ja Liettuan puolustusvoimien henkilöstö liitettiin puna-armeijan 22., 24. ja 29. alueellisiin kivääriarmeijakuntiin. Joukot olivat kuitenkin epäluotettavia, ja ne antautuivat suurin joukoin kesäkuusta 1941 alkaen saksalaisille.

Vuonna 1941 sotilaspiiriin, joka oli nimetty sodan alettua Luoteenrintamaksi, kuuluivat 8., 11. ja 27. armeija sekä 5. maahanlaskuarmeijakunta ja lukuisia pienempiä osastoja ja yksiköitä.

Sotilaspiiri perustettiin uudelleen puna-armeijan yleisesikunnan määräyksestä 30. lokakuuta 1943, jolloin edelleen saksalaisten hallussa olevat alueet oli nimetty Viron, Latvian ja Liettuan sosialistisiksi tasavalloiksi. Esikunta oli Vyshniy Volochekissä. Tämä sotilaspiiri lakkautettiin 23. maaliskuuta 1944.

Sodan jälkeen

Sotilaspiiri perustettiin uudelleen sodan jälkeen 9. heinäkuuta 1945 Riiassa entisistä 1. Baltian rintaman joukoista. Siihen kuuluivat vain Latvian ja Liettuan sosialistiset tasavallat. Kaliningradin erityissotilaspiirin lakkauttamisen jälkeen 27. helmikuuta 1946 Kaliningradin alue liitettiin sotilaspiiriin ja kymmenen vuotta myöhemmin tammikuussa 1956 Viron sosialistisen neuvostotasavallan alue siirrettiin Leningradin sotilaspiiristä Baltian sotilaspiiriin.

Noin vuonna 1944 perustettiin sisäisten joukkojen esikunta, joka valvoi sisäasiainministeriön alaisia joukkoja kuten NKVD:n 14. rautatieturvallisuusdivisioonaa 1944–1951. Muita esikunnan alaisia joukkoja olivat 4., 5. ja 63. NKVD:n kivääridivisioonat.

Varsinaisia sotilaspiirin taistelujoukkoja olivat 11. kaartin armeija Kaliningradissa, kun 10. kaartin armeija oli lakkautettu vuonna 1950. 1950-luvulla armeijaan kuuluivat 1. panssaridivisioona ja kaikki alueen kaartin yhtymät (2. kivääriarmeijakunta, 16. Köningsbergin punalippuinen kivääriarmeijakunta (1. ja 26. kivääridivisioona sekä 29. motorisoitudivisioona) ja 36. Nemanin punalippuinen kivääriarmeijakunta (5. ja 16. kivääridivisioona sekä 30. motorisoitudivisioona).

Syyskuussa 1991 sotilapiiristä muodostettiin luoteiset joukot (ven. Северо-Западная группа войск) ja sotilaspiiri nimettiin uudelleen 15. marraskuuta presidentin määräyksellä. Luoteiset joukot lakkautettiin 1. syyskuuta 1994 neuvostojoukkojen poistuessa Baltiasta. Viimeisenä lakkautettiin 31. elokuuta 1998 tutka-asema Skrunda-1 Latviassa. Kaliningradin alueen joukot siirrettiin osaksi 11. kaartin armeijaa, joka muutamaa vuotta myöhemmin maa- ja rannikkopuolustusjoukkoina liitettiin osaksi Itämeren laivastoa.

Komentajat

• kenraalieversti Aleksandr Loktionov 1940
• kenraalieversti Fjodor Kuznetsov 1940–1941
• armeijankenraali Hovhannes Bagramjan 1945–1954
• armeijankenraali Aleksandr Gorbatov 1954–1958
• armeijankenraali Pavel Batov 1958–1959
• armeijankenraali Iosif Gusakovski 1959–1963
• armeijankenraali Georgi Hetagurov 1963–1971
• kenraalieversti Vladimir Govorov 1971–1972
• kenraalieversti Aleksandr Majorov 1972–1980
• kenraalieversti Stanisla Postnikov 1980–1984
• kenraalieversti Anatoli Betehtin 1984–1987
• kenraalieversti Viktor Grišin 1987
• kenraaliluutnantti Fjodor Kuzmin 1987–1991
• kenraaliluutnantti Valeri Mironov 1991

Joukot 1980-luvun lopulla

Sotilaspiirin joukkoihin kuuluivat 1980-luvun lopulla seuraavat:

• 3. kaartin motorisoitu kivääridivisioona, Klaipėda (siirrettiin Itämeren laivastoon rannikkopuolustusyhtymänä vuonna 1989)
• 16. kaartin motorisoitu kivääridivisioona, Taurage
• 18. kaartin motorisoitu kivääridivisioona (Tšekkoslovakiasta 1990–1991)
• 24. panssarikoulutusdivisioona, Riika (muodostettiin 54. aluekoulutuskeskus ja edelleen 25. motorisoitu kivääriprikaati, joka siirrettiin Vladimirskin leirille Pskoviin)
• 107. motorisoitu kivääridivisioona, Vilna
• 144. kaartin motorisoitu kivääridivisioona, Tallinna (entinen 29. kaartin kivääridivisioona)
• 11. kaartin armeija
  • 1. kaartin panssaridivisioona, Kaliningrad
  • 1. kaartin motorisoitu kivääridivisioona, Kaliningrad
  • 40. kaartin panssaridivisioona, Sovetsk