Babruiskin linnoitus
Babruiskin linnoitus (valkoven. Бабруйская крэпасць, Бабруйская фартэцыя, Babruiskaja krepast, Babruiskaja fartetsyja, ven. Бобруйская крепость, Bobruiskaja krepost) oli Venäjän keisarikunnan vuosina 1807—1836 rakentama, nykyisen Valko-Venäjän Babruiskin kaupungissa Dneprin sivuhaaran Berezinan länsirannalla sijainnut suuri linnoitus. Se oli yksi keisarikunnan länsiosien keskeisiä linnoitusrakenteita. Linnoituksen rakennustöiden vastuullisena linnoitusinsinöörinä toimi alkujaan saksalainen, sittemmin venäläistynyt ja kenraalimajuriksi noussut Karl Opperman (1765-1831). Hän vastasi myös Väinänlinnan linnoitustöistä.[1]
| Babruiskin linnoitus | |
|---|---|
| Бабруйская крэпасць Бобруйская крепость |
|
 Babruiskin linnoitusta (1811) |
|
| Sijainti | Babruisk, Valko-Venäjä |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1807—1812 |
 |
|
Linnoitus rakennettiin aiemman puolalaisten rakentaman varustuksen ja jesuiittatalon paikalle. Kesäkuussa 1810 Venäjän keisari Aleksanteri I antoi bastiljonilinnoituksen rakentamista koskevan määräksen ja hyväksyi linnoitusinsinööri Karl Oppermanin suunnitelman Babrusikin linnoituksesta.
Vaikka linnoitus oli vielä osin rakenteilla, vuoden 1812 kesään mennessä pystyssä oli 8 bastionia käsittänyt ja 300 tykillä varustettu, 4 000 hengen varuskunnan sisältänyt vahva rakennelma.[1] Napoleonin vuoden 1812 Venäjän retken eli isänmaallisen sodan alkuvaiheessa kenraalimajuri Gavriil Ignatjevin johtama linnoitus tarjosi tärkeän suoja- ja huoltopaikan päähyökkäyslinjan eteläpuolisten venäläisjoukkojen heinäkuiselle vetäytymiselle kohti Smolenskia. Itse Babrusikin kaupunki vallattiin, ja se tuhoutui osin seuraavien kuukausien aikana ranskalaisjoukkojen käsissä. Linnoituskin vaurioitui, vaikka se kestikin yli neljä kuukautta jatkuneen piirityksen ranskalaisjoukkojen vetäytymiseen saakka.
Sodan jälkeen linnoituksen rakennustöitä jatkettiin ja suunnitelmia täydennettiin merkittävästi. Linnoituksen rakennettakin kehitettiin. Syyskuussa 1817 Aleksanteri I tutustui silloiseen varuskuntakaupunkiin ja sen linnoitukseen.[1]
1900-luvulle tultaessa linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä. Tiloja käytettiin vankilana jo 1800-luvulla. Paikalla toimi vankileiri vuosina 1919-20 ja saksalaisjoukkojen keskitysleiri 2. maailmansodan aikana. Linnoitus tuhoutui pääosin 1944 saksalaisten ja neuvostojoukkojen välisessä taistelussa.
1900-luvun alussa alueelle rakennettiin kasarmirakennuksia. Neuvostovuosina paljolti tuhoutunutta varsinaista linnoitusaluetta käytettiin sotilas- ja varastoalueena. Sittemmin parhaimmin säilyneitä linnoituksen osia on kunnostettu muun muassa 2000-luvulla, tilapäisiä rakenteita on purettu ja Valko-Venäjän puolustusministeriön aluetta on siirretty Babruiskin kaupungille ja avattu yleisö- ja museokäyttöön. Laajan linnoitusalueen kunnostustyöt jatkuvat. Alue on osin suojeltu, mutta alueelle on rakennettu myös suuri jää- ja monitoimihalli Babruisk-Arena.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Bobruisk fortress: restore and keep for future generations Babruisk. Arkistoitu 6.9.2013. Viitattu 21.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Bobruisk fortress Babruisk. Arkistoitu 15.4.2013. Viitattu 21.11.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Babruiskin linnoitus Wikimedia Commonsissa
- Bobruiskaja krepost (Arkistoitu – Internet Archive) mil.ru (venäjäksi)
- Bobruiskaja krepost natšala svoju istoriju 9 maja 1810 goda (Arkistoitu – Internet Archive) bobr.by (venäjäksi)
- Bobruiskaja krepost (kuvia) grodno.by (venäjäksi)
- Telekanal ONT: Obratnyi otstšjot. Bobruiskaja krepost (1/2) youtube.com (venäjäksi)