Boeing B-50 Superfortress

yhdysvaltalainen pommikone
(Ohjattu sivulta B-50)

Boeing B-50 Superfortress on yhdysvaltalainen raskas nelimoottorinen ja mäntämoottoreilla varustettu pommikone. Se oli ensi sijassa SAC:n (USAAF:n strateginen pommituslennosto) strategisen käytön kaukopommittaja, jolla oli kyky käyttää ydinpommeja. Konetyyppi oli kehitetty edeltäjästään, jolla oli myös lähes sama nimi: Boeing B-29 Superfortress. Aktiiviin palveluskäyttöön konetyyppi tuli vuonna 1948, samaan aikaan kuin Convair B-36 Peacemaker.

Boeing B-50 Superfortress
Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D.
Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D.
Tyyppi pommikone, lentävä kantoalusta, ilmatankkeri
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Boeing
Ensilento 25. kesäkuuta 1947
Esitelty 1948
Poistettu käytöstä 1965
Tila ei käytössä, museoitu
Pääkäyttäjät USAF, SAC
Valmistusmäärä 370
Valmistusvuodet 1948 - 1953
Yksikköhinta n. 1,144 milj. U$ (v. 1950 kustannustaso) - n. 12,2 milj. U$ nykytason mukaan
Kehitetty mallista B-29
Muunnelmat EB-50D, KB-50J[1], RB-50 E-G

Muunnellut konetyypit saivat tunnuksen EB-50D, jolloin se toimi supernopeiden X-2 koekoneiden emäaluksena eli kantoalustana.[2]

B-50 -tyypin koneyksilö Lucky Lady teki matkalentämisen maailmanennätyksen, mikä tapahtui 27. helmikuuta - 2. maaliskuuta 1949. Kapteeni James Gallagherin komennossa, koneen 13-henkinen miehistö lensi välilaskutta maailman ympäri (37 734 km) ensi kertaa. Kone sai 4 kertaa ilmassa suoritetun tankkauksen. Matka-aika oli 3 vrk, 22 t, ja 1 min.[3]

B-50 on edeltäjäänsä jonkin verran nopeampi (noin +65 km/t , suurin lentonopeus 640 km/h) ja suoritusarvoiltaan jonkin verran parempi. Uudentyyppiset koneen ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt kasvattivat kantomatkaa huomattavasti. Lakikorkeus oli 11 500 metriä. Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major -moottorit olivat Wright Cycloneja huomattavasti tehokkaampia, jopa yli +30%, kehitysversiosta riippuen. B-50:n ohjattavuutta oli paranneltu merkittävästi B-29:een verrattuna. Koneen suurin pommikuorma on 12 600 kg.[4] Tätä konetyyppiä käytettiin vuoden 1951 Operaatio Rangerissa, jossa 5 ydinlatausta räjäytettiin lentopudotuksina.[5]

B-50:ttä käytettiin myös ilmatankkaukseen sekä säähavainto- ja tiedustelulentokoneena. B-50-konetyypin syrjäytti strategisista pommitustehtävistä 1950-luvulta alkaen suihkupommikoneiden (muun muassa B-47 ja B-52) nopeatahtinen esiinmarssi. [6] Lopullinen tämän konetyypin poistaminen käytöstä tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1965.

Boeingin B-50 Stratofortressin kolmitahopiirustukset.

Lähteet muokkaa

  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) ISBN 951-95594-4-2. (s. 28-29)
  • Hirvonen, Pauli: MMM - Nuorten Ilmailukirja, Otava, Helsinki-Keuruu, 1961: s. 48
  • MMM 1955: s. 202.

Viitteet muokkaa

  1. Hirvonen, P., 1961: s.48
  2. https://www.thisdayinaviation.com/tag/mel-apt/ Viitattu 23.3.2020.
  3. MMM 1955: s. 202.
  4. Lappi, A., 2003: s. 29.
  5. http://nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Ranger.html Viitattu 31.3.2022.
  6. Lappi, A., 2003: s. 28.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.