Awadagin Pratt

yhdysvaltalainen muusikko

Awadagin Pratt (s. 6. maaliskuuta 1966 Pittsburgh, Pennsylvania) on yhdysvaltalainen pianisti. Hän vietti lapsuutensa Illinoisissa, koska hänen perheensä muutti Pennsylvaniasta sinne, jotta vanhemmat voisivat ottaa vastaan työpaikat Illinoisin osavaltionyliopistosta. Pratt aloitti pianonsoiton 6-vuotiaana; hänen toinen instrumenttinsa on viulu, jota hän ryhtyi soittamaan yhdeksän vuoden iässä. Hän menestyi myös tennispelaajana.[1]

Obamat kuuntelemassa Awadagin Prattin esiintymistä

Pratt opiskeli Illinoisin yliopistossa, Urbana-Champaignissa. Hän kieltäytyi tennisstipendeistä toisiin oppilaitoksiin voidakseen ottaa vastaan viulustipendin Illinoisin yliopistossa, Urbana-Champaignissa, josta hän myöhemmin siirtyi Peabodyn musiikkikonservatorioon Baltimoreen. Hän valitsi kyseisen koulun, koska se tarjosi hänelle mahdollisuuden kouluttautua sekä pianistina että viulistina. Hän oli oppilaitoksen historian ensimmäinen henkilö, joka pätevöityi sekä pianistina että viulistina ja valmistui lisäksi diplomilla orkesterinjohdosta.[1]

Ensimmäistä kertaa Pratt sai tunnustusta voittamalla Kansainvälisen Naumburg-pianokilpailun vuonna 1992 ensimmäisenä afroamerikkalaisena kilpailijana. Hän piti samana vuonna 40-50 ja seuraavana vuonna jo 70 konserttia. Sitten vuoden 1992 Pratt on esiintynyt lähes jokaisen huomattavan yhdysvaltalaisen orkesterin kanssa. Vuonna 1994 Pratt esiintyi ensimmäistä kertaa Lincoln Centerissä New Yorkin filharmonikkojen kanssa. Vuonna 1993 hän sai sopimuksen IMG Artistsilta, ja seuraavana vuonna hän julkaisi ensimmäisen albuminsa (A Long Way From Normal). Sittemmin hän on julkaissut kaksi muuta albumia, jotka koostuvat Ludwig van Beethovenin pianosonaateista sekä live-esityksestä Etelä-Afrikan Kapkaupungista. Prattilla on siteitä Afrikan mantereelle, sillä hänen isänsä Theodore syntyi Sierra Leonessa.[1]

Syksyllä 2004 Pratt otti vastaan pianonsoiton avustavan professorin ja nimikkotaiteilijan paikan Cincinnatin yliopiston musiikkikonservatoriosta. Opettajan töihin siirtymisestään huolimatta hän jatkoi kymmenien vuosittaisten konserttien pitämistä. Vuonna 2005 hän teki ensiesiintymisensä resitalistina Cincinnatin yliopistossa. Hänen ohjelmistoonsa kuuluu muiden muassa Johann Sebastian Bachin, Johannes Brahmsin, César Franckin, Franz Lisztin, Edvard Griegin ja Sergei Rahmaninovin teoksia.[1]

Lähteet muokkaa