Avalon
Avalon on myyttinen saari, josta kerrotaan brittiläisen kuningas Arthurin legendassa ja jonne Arthurin kerrotaan kuolleen.
Avalonin sanottiin sijaitsevan toisessa maailmassa, joka on mystinen ja epätodellinen paikka, kuten unimaailma. Tämänpuoleisen maailman sijainniksi Avalonille on annettu Somersetin kreivikunnassa sijaitsevan Glastonburyn luostarin raunioiden nykyinen paikka. Glastonburyn luostarin juuret ovat tarun mukaan Joosef Arimatialaisessa tai hänen omaisissaan, jotka toivat sinne Graalin maljan Israelista.[1]
Tarun mukaan Avaloniin pääsi kahta kautta: veneellä, jos tiesi, miten kutsua vene miehistöineen paikalle, sekä maitse salaista reittiä pitkin, jonka tunsivat vain Avalonin asukkaat. Saarelle saattoi päästä vain sumun aikana; kuulaalla ilmalla päädyttiin vain Glastonburyn luostarille.[1]
Arthurin tarun mukaan Avaloniin pääsi vain pieni joukko. Saarella asuivat muiden muassa naispuolinen hallitsija Morgan le Fay sisarineen, Maiden Housen immet, palvelijattaret sekä velho Merlin. Koska Morgan le Fay ja hänen sisarensa osasivat tarun mukaan parantaa sairauksia, joissain kertomuksissa saarelle siirrettiin haavoittuneita, yhtenä heistä kuolettavasti haavoittunut kuningas Arthur. Kuollut kuningas laskettiin Avalonissa kultasänkyyn, ja hänen on odotettu palaavan joskus saarelta ylösnousseena.[1] Avalonia on pidetty myös henkien kokoontumispaikkana ennen kuin ne laskeutuvat Annwyniin, keijujen maahan ja alamaailmaan.[2]
Avalonin kerrotaan myös olevan se paikka, jossa valettiin Arthurin tarujen Excalibur-miekka.[2]
Avalon mainitaan ensi kerran Geoffrey Monmouthilaisen Historia Regum Britanniae -teoksessa (1136). Geoffrey kutsuu saarta Vita Merlinissä (1150) "Omenasaareksi". Nimi Avalon muistuttaakin kymrin omenaa tarkoittavaa sanaa afal. Toisaalta John Rhys (1891) yhdisti nimen kelttiläiseen jumaluuteen nimeltä Aballach.[3]
Avalon on ylimaallisen rauhan symboli.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Herbert Genzmer, Ulrich Hellenbrand: Mysteria: selittämättömiä ihmeitä ja arvoituksellisia ilmiöitä, s. 106–107. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1208-2.
- ↑ a b Avalon: Gateway to Annwn Bardsong Press. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 2.5.2014.
- ↑ Avalon Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.5.2014.
- ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 251. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.