Avainviulu

jousisoitin

Avainviulu (ruots. nyckelharpa) on vanha ruotsalainen jousisoitin. Siinä on yleensä 16 kieltä. Niistä neljää soitetaan ja muut ovat resonanssikieliä. Soittimessa on tyypillisesti kolmessa rivissä kaikkiaan 37 puista avainta[1], mutta sitä tehdään myös nelirivisenä.[2] Avainviulua voi luonnehtia perinteisen viulun ja kampiliiran välimuodoksi.[3] Se on Ruotsin kansallissoitin.[4]

Avainviulu
Italialainen Marco Ambrosini soittaa avainviulua (Annette Osann).

HistoriaaMuokkaa

Avainviulu kehittyi 1350-luvulla, jolta ajalta on löytynyt Gotlannista reliefi, jossa esiintyy kaksi avainviulun soittajaa.[5] 1400–1500-luvuilla soitin oli yleinen Ruotsin lisäksi ainakin Tanskassa. Suomalainen versio soittimesta on esseharpa, eli Ähtävän harppu, joita tiedetään käytetyn 1500- ja 1600-lukujen taitteessa Essessä eli Ähtävällä.[6] Suomalainen malli on hieman ruotsalaista pelkistetympi, ja ainut Suomesta löydetty malli on vuodelta 1909.[4]

Tunnetuin nykyajan avainviulisti oli Eric Sahlström (1912–1986). Hänen nimeään kantavassa Eric Sahlström -instituutissa opetetaan avainviulun soittoa. 1900-luvun alkupuoliskolla soittimen harrastus tyrehtyi, mutta 1960- ja 1970-luvuilla se virisi uudelleen.[7]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avainviulu.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.