Avainviulu

jousisoitin
Avainviulu
Italialainen Marco Ambrosini soittaa avainviulua (Annette Osann).

Avainviulu (ruots. nyckelharpa) on vanha ruotsalainen jousisoitin. Siinä on yleensä 16 kieltä. Niistä neljää soitetaan ja muut ovat resonanssikieliä. Soittimessa on tyypillisesti kolmessa rivissä kaikkiaan 37 puista avainta[1], mutta sitä tehdään myös nelirivisenä.[2] Avainviulua voi luonnehtia perinteisen viulun ja kampiliiran välimuodoksi.[3] Se on Ruotsin kansallissoitin.[4]

HistoriaaMuokkaa

Avainviulu kehittyi 1350-luvulla, jolta ajalta on löytynyt Gotlannista reliefi, jossa esiintyy kaksi avainviulun soittajaa.[5] 1400–1500-luvuilla soitin oli yleinen Ruotsin lisäksi ainakin Tanskassa. Suomalainen versio soittimesta on esseharpa, eli Ähtävän harppu, joita tiedetään käytetyn 1500- ja 1600-lukujen taitteessa Essessä eli Ähtävällä.[6] Suomalainen malli on hieman ruotsalaista pelkistetympi, ja ainut Suomesta löydetty malli on vuodelta 1909.[4]

Tunnetuin nykyajan avainviulisti oli Eric Sahlström (1912–1986). Hänen nimeään kantavassa Eric Sahlström -instituutissa opetetaan avainviulun soittoa. 1900-luvun alkupuoliskolla soittimen harrastus tyrehtyi, mutta 1960- ja 1970-luvuilla se virisi uudelleen.[7]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avainviulu.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.