Autuniitti eli uraanikiille (Ca(UO2)2(PO4)2 · 10–12 H2O)[1] on uraania sisältävä fosfaattimineraali.[2]

Autuniitti
Luokka fosfaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Ca(UO2)2(PO4)2 · 10–12 H2O
Aiheesta muualla

Autuniitti Commonsissa

Autuniitti on radioaktiivista. Se sisältää uraania, jota käytetään ydin­voimaloissa ja ydinaseissa. Suuret löytyneet autuniittimäärät louhitaan kaupallisesti niiden uraanisisällön vuoksi. Uraaniatomin ydin on epä­vakaa ja voi hajota vapauttaen energiaa, jota voidaan hyödyntää ydin­reaktoreissa. Autuniitin kellanvihreät kiteet menettävät värinsä ja hajoavat kuivissa olosuhteissa. Tämä melko yleinen mineraali hehkuu kellanvihreänä ultraviolettivalossa. Tämä on tärkein menetelmä sen toteamiseksi, sisältääkö annettu näyte autuniittia.lähde?

Radioaktiivisuuden vuoksi on tärkeää säilyttää autuniittinäytteitä lyijyllä päällystetyssä muovirasiassa. Tähän rasiaan on asetettava vesiastia, jotta riittävä ilman kosteus estää autuniittia muuttumasta meta-autuniitiksi.lähde?

Ominaispiirteet muokkaa

Autuniitti kuuluu fosfaattimineraalien ryhmään. Se sisältää radioaktiivista uraanimetallia, joten sitä on käsiteltävä erittäin varovasti. Uraanin lisäksi autuniitti sisältää kalsiumia, fosforia, happea ja vettä. Vasta kerätty autuniitti on kauniin keltaista tai kellan­vihreää sekä läpikuultavaa tai läpinäkyvää. Ajan myötä ja kuivassa ilmassa siitä tulee meta-autuniittia. Autuniitti voidaan todeta mittaamalla näytteen radioaktiivisuus. Testitulos ei välttämättä ole tarkka, sillä on olemassa muitakin samanvärisiä radioaktiivisia uraania sisältäviä mineraaleja. Vaikka uraani on luonnossa hyvin yleistä, sitä löydetään aina osana muita mineraaleja, ei koskaan puhtaana.

Lähteet muokkaa

  1. David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Autuniitti”, Mineraalit ja jalokivet, s. 199. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-.
  2. Geologinen sanakirja

Aiheesta muualla muokkaa