Augusta Raurica tai Colonia Augusta Rauracorum on antiikin roomalainen arkeologinen kohde ja ulkoilmamuseo nykyisessä Pohjois-Sveitsissä Augstin ja Kaiseraugstin kuntien alueella. Aikoinaan Augusta Raurica oli roomalaisten ensimmäinen siirtokunta Reinjoen varrella. [1]

Augusta Raurican amfiteatterin jäännökset.
Augusta Raurican kartta noin vuodelta 240 jaa.

Lucius Munatius Plancus perusti Augusta Raurican vuonna 44 eaa. Nimensä paikka sai kelttiläiseltä Rauracien-heimolta. Mitään tätä tietoa tukevaa arkeologista näyttöä ei ole kuitenkaan saatu paikalla tehdyissä kaivauksissa. Onkin päädytty olettamaan, että paikka olisi autioitunut Julius Caesarin murhaa seuranneessa sisällissodassa tai että Plancus olisikin perustanut nykyisen Baselin kaupungin. Puiden vuosirengasajoitukseen perustuvan ajoituksen mukaan pysyvää roomalaisasutusta paikalla olisi ollut vuodesta 6 eaa. Tuolloin keisari Augustus oli saanut Alppien alueen valloitettua. [1]

Augusta Rauricalla oli osansa keisari Augustuksen suunnitelmissa vakauttaa alue Reinin yläjuoksulta Tonavalle. Alueelle perustettiin myös Augusta Vindelicum, nykyinen Augsburg ja Augusta Praetoria, nykyinen Aosta. Kaupungin asukkaat olivat sekä kelttejä että roomalaisia. Kulttuurien rinnakkaiselon ja seka-avioliittojen kautta kulttuurit sekoittuivat ja uutta kulttuuria kutsutaan Gallo-Romaaniseksi. [1]

Kaupunki rakennettiin Reinjoen eteläpuoliselle tasangolle. Alueella virtaavat myös pienet joet, Violen ja Ergolz. Alue on kolmiomainen, kahdelta sivultaan vaikeakulkuistein vuoren ympäröimä, ja kolmion kärkeen roomalaiset rakensivat linnoituksen. Vanhat puurakennukset purettiin ja niiden tilalle rakennettiin tiilirakennuksia. [2]

Kaupungilla oli säännöllinen asemakaava ja jokaisella julkisella rakennuksella oli oma paikkansa. Alueen keskellä oli Juppiterin temppeli. Tuntemattoman arkkitehdin tekemien suunnitelmien mukaan kaupungin pääkatua leikkasi 66 metrin välein 10 sivukatua. Ne muodostivat kaupunkiin suorakulmion muotoisia kortteleita 50–60 metrin välein. Merkittävimpien katujen varsilla oli jalkakäytävät, jotka oli katettu pylväskäytävillä.

Kaupungin alueesta on tutkittu noin viidesosa. Kaivaukset ovat paljastaneet kaupungissa olleen roomalaiskaupunkien tapaan julkisista rakennuksista amfiteatteri, basilika ja teatteri. On löydetty myös yksityistaloja, joissa on ollut tabernoja. Kaupungin menestyksen aikana 100-luvulla jaa. väkiluku on ollut arviolta 20 000 henkilöä. [3]

Kaiseraugstin hopea-aarre, todennäköisesti Castrum Rauracen komentajan omistama esineistö.

Vuonna 250 jaa. aluetta koetteli maanjäristys ja vuonna 260 kaupunki kärsi tuhoja joko kurittomien legioonalaisten tai alemannien ryöstelyissä. Roomalaiset rakensivat alueelle Castrum Rauracensen linnoituksen, jonne siirtyi suurin osa asukkaista. Tästä sai alkunsa nykyaikainen Kaiseraugust. Varsinaisen kaupungin alue jäi pysyvästi asumattomaksi ja se lienee ollut tuolloin jo osittain raunioina. [1]

Alueella on nykyään museo, missä voi tutustua alueella tehdyissä kaivauksissa tehtyihin löytöihin. Museon yhteydessä on ennallistettu roomalainen talo, joka esittelee paikan arkielämää. Museon esineistöön kuuluu myös Augusta Rauracen hopea-aarre. Kyseessä on todennäköisesti linnoituksen komentajan omistama esineistö, ja se kaivettiin esiin vuosina 1961–1962. Raunioista on löydetty myös sormus, johon kuvattu menora, josta voidaan olettaa, että siellä on ollut juutalaisia. [4] [1]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Augusta Raurica. Arkeologisen kohteen verkkosivut. (saksaksi, ranskaksi, italiaksi, englanniksi)
  • Furger, Alex R.: Augusta Raurica (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan web-sivut) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 21.9.2006. Bern: Stiftung HLS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.