Asunto ensin
Asunto ensin on suomalaisessa asunnottomuustyössä sovellettu periaate, toimintamalli ja ajattelutapa, joka perustuu ajatukseen, että asunto on ihmisoikeus. Sen takia ensimmäisen asunnottomalla tarjottavan tuen tulisi olla oma asunto.[1]
Malli eroaa aiemmin sovelletusta periaatteesta, jossa asunnottoman piti kuntoutua esimerkiksi päihdeongelmasta ennen asunnon saamista. Tätä mallia kutsutaan porrasmalliksi. Porrasmallissa vaaditaan tyypillisesti raittiutta, hoitoon sitoutumista ja itsenäisen elämän taitoja ennen oman asunnon luovuttamista. Muussa tapauksessa henkilö voi saada häädön. Porrasmallin ongelmia on, että portaalta toiselle siirtyminen ei aina onnistu, ja ihmiset jumiutuvat väliaikaisiin ratkaisuihin.[2] Asunto ensin -mallissa uskotaan, että oma asunto edistää muiden terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemista.[2]
Asunto ensin -mallin tärkein tavoite on turvata jatkuva asuminen. Asunnon lisäksi malliin kuuluvat asumisen tukipalvelut. Asumisen lisäksi Asunto ensin -mallin tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, sosiaalisten tukiverkostojen ja yhteisöön integroitumisen tukeminen sekä mielekkääseen toimintaan osallistuminen. Palveluja toteuttavat moniammatilliset tiimit.[3]
Asunto ensin -malli Suomessa
muokkaaSuomalainen asunto ensin -mallin kehitti vuonna 2007 asuntoministeri Jan Vapaavuoren koolle kutsuma työryhmä. Se linjasi, että väliaikaisista asumispalveluista on päästävä eroon ja tilalle saatava pysyvän asumisen mahdollistava malli. Myös asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn tuli kiinnittää huomiota.[4]
Työryhmän Nimi ovessa -raportin pohjalta asunnottomuuden poistoon luotiin valtakunnallinen PAAVO 1 -ohjelma, joka toimi vuosina 2008–2011. Ohjelman tavoitteena oli vähentää pitkäaikaisasunnottomuutta. PAAVO 1 -ohjelmakauden aikana lisättiin tukihenkilöstöä ja asuntojen määrää sekä tehtiin rakenteellisia muutoksia ohjelmapaikkakunnilla. Ohjelman keskeisimpänä innovaationa pidetään noin 200 uuden tukityöntekijän palkkaamista kaupunkeihin 50 prosentin valtionavun turvin. Tämä mahdollisti asunnottomuuspalveluiden rakenteellisen muutoksen. Suurin muutos oli vuokrasopimukseen perustuva asuminen.[5]
PAAVO 1 -ohjelmaa seurasi PAAVO 2 -ohjelmakausi 2011–2015, jonka aikana aiemman asunnottomuustyön uusia rakenteita vakiinnutettiin ja samalla asuntoloiden käytöstä luovuttiin lopullisesti. Samaan aikaan ohjelmakaupunkien asunnottomuustyöhön osoitettiin yli 3000 asuntoa ja yli 300 tukityöntekijää sekä alettiin järjestää Asunto ensin -malliin perustuvia tapahtumia ja koulutuksia.[6]
PAAVO-ohjelmakausia seurasi vuosina 2016–2019 asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE, jonka tavoitteena oli vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä asunnottomuuden hoitamisessa sekä estää asunnottomuuden uusiutumista. AUNE-ohjelmakauden tarkoituksena oli vaikuttaa asunnottomuuden taustalla oleviin tekijöihin vahvistamalla koko väestön hyvinvointia ja lisäämällä asuntotuotantoa. Ohjelmaa johti ympäristöministeriö ja siinä oli mukana useita kuntia ja järjestöjä.[7]
Vuonna 2019 uusi hallitus kirjasi tavoitteeksi ohjelmaansa asunnottomuuden puolittamisen vuoteen 2023 mennessä ja poistamisen vuoteen 2027 mennessä. Uudessa hallitusohjelmassa on ensimmäistä kertaa kirjattu, että asunnottomuustyö Suomessa perustuu Asunto ensin -periaatteeseen.[8]
Asunto ensin -mallin läpimurron taustalla oli poliittinen tahto ja puoluerajat ylittävä poliittinen tuki, valtion, kuntien ja järjestöjen välinen yhteistyö sekä suotuisat olosuhteet ajatusmallin muutokselle.[9]
Asunto ensin -mallin neljä periaatetta
muokkaaAsunto ensin -mallia toteutetaan neljän eri periaatteen mukaisesti.[10]
- Itsenäisen elämän mahdollistaminen
- Valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet
- Kuntoutuminen ja voimaantuminen
- Yhteiskuntaan integroituminen
Lisää Asunto ensin -mallin toteuttamisesta voi lukea Housing First Europe -oppaasta.
Ero yhdysvaltalaiseen Housing First -malliin
muokkaaYhdysvalloissa kehitettiin 1990-luvun alussa Pathways Housing First -malli. Mallin kehitti Sam Tsemberis.[11] Suomalainen asunto ensin -malli on syntynyt erillään tästä Yhdysvalloissa käytössä olevasta mallista.[1]
Mallit eroavat kahdella tavalla. Suomessa asukas maksaa vuokransa itse. Hän voi hakea vuokran maksamiseen asumistukea ja muita tukia Kansaneläkelaitokselta. Asukas on itse vastuussa vuokran maksamisesta ja tukien hakemisesta. Asukas saa tarpeen mukaan hoitoa terveydenhoidosta.[1]
Yhdysvalloissa 30 prosenttia asukkaan tuloista menee automaattisesti vuokraan. Tämän lisäksi asumisen järjestänyt vuokranantaja tai organisaatio kantaa vastuun vuokran maksamisesta. Asukkaan tukena on moniammatillinen tiimi.[1]
Y-säätiö mallin levittäjänä
muokkaaSuomessa Asunto ensin -mallia toteuttaa muun muassa asunnottomuuden poistamisen edelläkävijä ja Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja Y-Säätiö. Säätiön työn keskiössä on Asunto ensin -mallin toteuttaminen. Y-Säätiö levittää suomalaista Asunto ensin -konseptia valtakunnallisesti ja kansainvälisesti jakamalla tietoa ja järjestämällä koulutuksia konseptin toimintaperiaatteista. Y-Säätiö tekee tutkimusta ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun asunnottomuudesta. Tämän lisäksi Y-Säätiö koordinoi Housing First Europe Hub -yhteiskehittämisalustaa, joka tukee Asunto ensin -periaatteeseen pohjautuvan asunnottomuustyön leviämistä sekä työkäytäntöjen kehittämistä.[12]
Kritiikki
muokkaaAsunto ensin -mallia on arvosteltu siitä, että samaan asumisyksikköön kootaan useita päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, jolloin seurauksena on järjestyshäiriöitä, väkivallan uhkaa ja huonoa seuraa kuntoutusta tavoitteleville.[13][14]
Tutkimuksen mukaan Asunto ensin -malli voi tuottaa säästöjä, mutta sen kustannustehokkuuden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. [15] Malli on kuitenkin ollut Suomessa tehokas pitkäaikaisen asunnottomuuden torjumisessa. Toisaalta malli ei toimi ratkaisuna kaikille, vaan voidaan tarvita muitakin ratkaisuja.[16]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Asunnottomuus Suomessa Y-Säätiö. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ a b Asunto ensin Asunto Ensin. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ Pleace, Nicholas: Asunto ensin -opas Eurooppa, s. 41. 2016 FEANTSA, Bryssel, 2016.
- ↑ Peter Fredriksson (toim.): Yömajasta omaan asuntoon, s. 209 - 210. Into Kustannus Oy, 2018.
- ↑ PAAVO I (2008-2011) Asunto Ensin. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ PAAVOII Asunto ensin.. Arkistoitu 26.1.2022. Viitattu 26.1.2022.
- ↑ AUNE (2016-2019) Asunto ensin.. Arkistoitu 26.1.2022. Viitattu 26.1.2022.
- ↑ Marinin hallitus: 3.1.1 Asuntopolitiikka Hallitusohjelma. Valtioneuvosto. Arkistoitu 27.1.2022. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Y-Foundation: A Home of Your Own, s. 9, 68–69. Määritä julkaisija!
- ↑ Asunto ensin -periaatteet Asunto ensin.. 27.1.2022. Arkistoitu 27.1.2022. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Pathways Housing First pathwayshousingfirst.org. Viitattu 26.1.2022.
- ↑ Tietoa Y-Säätiöstä Y-Säätiö. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus: The Finnish Homelessness Strategy – An International Review, s. 62. Ministry of the Environment, 2015. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perälä, R. & Jurvansuu, S.: Politiikasta käytännöksi. Asunto ensin politiikan arkea asumisyksikön työntekijöiden kertomana. Yhteiskuntapolitiikka, 2016, 81. vsk, nro 5, s. 528 - 539.
- ↑ Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus: The Finnish Homelessness Strategy – An International Review, 66.
- ↑ Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus: The Finnish Homelessness Strategy – An International Review, 67.