Aspitates ochrearia

Aspitates ochrearia (syn. Semiaspilates ochrearia) on lovimittareihin kuuluva perhoslaji.

Aspitates ochrearia
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lovimittarit Ennominae
Suku: Aspitates
Laji: ochrearia
Kaksiosainen nimi

Aspitates ochrearia
(Rossi, 1794)[1]

Synonyymit
  • Semiaspilates ochrearia[1]

Koko ja ulkonäkö muokkaa

A. ochrearia -lajin siipien kärkiväli on 28–36 millimetriä.[2]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Laji lentää iltahämärästä alkaen, mutta varsinkin koiraat lähtevät häirittynä helposti lentoon lepopaikoiltaan pitkästä heinikosta myös päivällä. Naaraat ovat passiivisempia. Lajilla on ainakin Britanniassa kaksi sukupolvea, joista ensimmäinen lentää toukokuussa ja toinen elo-syyskuussa.[2]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Lajin elinympäristöä ovat ruohostoiset hiekkakummut ja joutomaat sekä esimerkiksi vuorovesirannat ja muut korkeaa heinikkoa kasvavat alueet. Laji on laajalle levinnyt ja yleinen Etelä-Englannin rannikolla, mutta se ei ole levittäytynyt sisämaahan.[2] Suomesta lajia ei ole tavattu.[3]

Ravintokasvi muokkaa

Lajin toukat käyttävät ravinnokseen villiä porkkanaa, liuskaratamoa ja kelttoihin kuuluvaa Crepis vesicaria -lajia. A. ochrearia talvehtii toukkana.[2]

Lähteet muokkaa

  • Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5.
  • Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset - Mittarit 2. Hanko: Suomen Perhostutkijain Seura, 1989. ISBN 951-9221-23-9.

Viitteet muokkaa

  1. a b Ian Kimber: 1968 Yellow Belle Semiaspilates ochrearia ukmoths.org.uk. 2010. UKMoths. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  2. a b c d Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 67
  3. Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 2, s. 214