Värimaratti
Värimaratti (Asperula tinctoria) on monivuotinen Euroopassa ja Siperiassa tavattava matarakasvi. Suomessa laji on hyvin harvinainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]
Värimaratti | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Gentianales |
Heimo: | Matarakasvit Rubiaceae |
Suku: | Maratit Asperula |
Laji: | tinctoria |
Kaksiosainen nimi | |
Asperula tinctoria |
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaVärimaratti on ruohovartinen, 25–45 senttimetriä korkeaksi kasvava kasvi. Hento ja kalju varsi on voimakkaasti pystyhaarainen. Varren tyvi ja kasvin juurakko ovat kellanpunaisia. Lehdet ovat kapeita, ehytlaitaisia ja kasvavat säteittäisesti, 4–6 kussakin kiehkurassa. Pienet valkoiset kukat kasvavat sarjoina varsien päissä. Värimaratti kukkii heinäkuussa.[2] Värimaratin kukkimattomat yksilöt muistuttavat paimenmataraa (Galium album).[3]
Levinneisyys
muokkaaVärimarattia tavataan Siperian länsiosista Ranskaan, Saksan koillisosiin ja Balkanille sekä Itämeren rannikon kalkkialueilla. Öölannissa, Gotlannissa ja Virossa värimaratti on yleinen.[4] Suomessa värimaratin tiedetään esiintyvän alkuperäisenä vain kolmessa paikassa: Ahvenanmaan Hammarlandissa, Varsinais-Suomessa Dragsfjärdissä sekä Raumalla. Rauman esiintymä löydettiin vuonna 1916, jolloin laji tavattiin ensimmäisen kerran Suomessa.[3]
Elinympäristö
muokkaaVärimaratti on vaativa kasvupaikkansa suhteen. Suomessa laji kasvaa kalkkipitoisilla kalliokedoilla. Elintilan täytyy olla aukkoisa ja hyvin valoisa. Laji onkin riippuvainen kasvupaikkojen laidunnuksen jatkumisesta.[3]
Käyttö
muokkaaVärimaratin kellanpunaisesta juuresta saadaan purppuranpunaista väriä.[4]
Lähteet
muokkaa- Laine, Unto: Värimaratti. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 77.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 17.8.2009
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 329.
- ↑ a b c Laine 1997, s. 77.
- ↑ a b Den virtuella floran: Färgmåra (ruotsiksi) Viitattu 17.8.2009.