Aselupa
Aselupa, puhekielessä usein aseenkantolupa, on valtion viranomaisen, yleensä poliisin myöntämä lupa jonka avulla luvanhaltija voi ostaa, omistaa, hallussapitää tai kuljettaa ampuma-asetta. Yleensä niihin sovelletaan erilaisia ehtoja tai rajoituksia, kuten vaatimuksia säilytykseen, aseenkäsittelykurssin läpäisyä tai hakijan taustan tarkistamista jne. Jossain maissa aselupaa ei tarvita.
Yleensä jos vaaditaan aselupaa tarvitsee ase myös rekisteröidä.
Aseluvasta yleisesti muokkaa
Luvan myöntäminen jaetaan karkeasti neljään luokkaan:
- 1. Sallittu tai Ilmoitettava: menetelmä jossa erillistä aselupaa ei tarvita tai ase on ainoastaan ilmoitettava viranomaiselle.
- 2. On myönnettävä: menetelmä jossa aselupa tarvitaan ja se myönnetään kun täyttää laissa määritellyt vaatimukset; viranomaiselle ei anneta mahdollisuutta omaan harkintaan.
- – On myönnettävä – syy tarvitaan: aseluvalle tarvitsee syyn.
- 3. Voidaan myöntää: menetelmä jossa aselupa tarvitaan ja se voidaan myöntää kun täyttää laissa määritellyt vaatimukset; viranomaiselle annetaan mahdollisuus omaan harkintaan myöntämisen suhteen.
- – Voidaan myöntää – syy tarvitaan: aseluvalle tarvitsee syyn.
- 4. Kielletty tai Yksittäistapauksessa: menetelmä jossa aselupia ei myönnetä tai se on rajattu vain harvoihin yksittäistapauksiin.
Aselupa Suomessa muokkaa
- Pääartikkeli: Aselupa Suomessa
Aselupa (ennen vuotta 2018 hallussapitolupa) on poliisiviranomaisen Suomen kansalaiselle myöntämä lupa pitää hallussaan ampuma-asetta tai sen osaa ja ampumatarvikkeita.[1] Aselupaan voidaan, käytännössä aina, kun on uudesta aseesta kysymys liittää hankkimisoikeus tai yksityinen valmistamisoikeus.[2]
Ampuma-aselain mukaan aselupa/hankkimisoikeus voidaan myöntää hakijalle, joten vaikka hakija täyttäisi kaikki ehdot ja ase soveltuisi käyttötarkoitukseen voi poliisiviranomainen harkintansa mukaan myös evätä luvan.[3]
Vuonna 2015 luvallisia ampuma-aseita oli 1 507 512 kpl. Noin 650 000 henkilöllä oli vähintään yksi aselupa ja noin 20 000 henkilöllä oli vähintään yksi rinnakkaislupa.[4] Vuonna 2010 luvallisia ampuma-aseita oli 1 583 091 kpl ja vuonna 1984 oli 1 712 600 kpl.[5][6]
Ikäraja aseluvalle on 18 vuotta. Pistoolille, revolverille, pienoispistoolille ja pienoisrevolverille 20 vuotta. Rinnakkaislupaan ikäraja on 15 vuotta. Pistoolille, revolverille, pienoispistoolille ja pienoisrevolverille rinnakkaisluvan ikäraja on 18 vuotta.[7]
Ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden kuljettaminen ja säilyttäminen ei ole luvanvaraista. Luvanvaraista ei myöskään ole tällaisten mustaruutiaseiden pitäminen museossa tai kokoelmassa, ellei aseilla ammuta.[8]
Varsinaista aseenkantolupaa ei Suomessa enää myönnetä.[2]
Aselupa Tšekissä muokkaa
Tšekin aselakipolitiikka on hyvin sallivaa. Tšekissä jokainen voi aseen saadakseen hankkia aseluvan, joka on myönnettävä jos ehdot täyttyvät. Niitä ovat asekokeen läpäisy, lääkärintarkastus ja puhdas rikosrekisteri. Myös aseenkanto ase piilotettuna, itsepuolustusta varten on sallittu erillisellä luvalla. Suurin osa aseenomistajista omistaa aseen itsepuolustusta varten.[9]
Vuonna 2015 oli 806 895 luvallista ampuma-asetta ja 292 022 henkilöllä oli aselupa.[10]
Aselupaluokat ja ikä muokkaa
Aseluvat jaetaan viiteen luokkaan joita ovat ikärajoineen[11][12]
- A – Keräily – 21v
- B – Urheiluammunta – 18v, ampumaseuran jäsenille 15v
- C – Metsästys – 18v, oppilaat jotka käyneet koulussa metsästysopetuskurssin 16v
- D – Ammatti – 21v, oppilaat jotka opiskelevat asealaa 18v
- E – Itsepuolustus – 21v
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Ampuma-aseluvat: Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset Poliisi. Viitattu 6.11.2014.
- ↑ a b Ampuma-aselaki finlex.fi. Viitattu 5.10.2016.
- ↑ Ampuma-aselaki, 45§ finlex.fi. Viitattu 5.10.2016.
- ↑ Suuronen, Pekka: Missä Suomen aseet (3)? eralehti.fi. Viitattu 5.10.2016.
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 §:n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 §:n muuttamisesta edilex.fi. Viitattu 11.10.2016.
- ↑ Poliisihallitus: Asekanta vuonna 2010 (PDF) aselaki.info. Viitattu 18.2.2019.
- ↑ Ampuma-aselaki, 45§ ja 54§ finlex.fi. Viitattu 27.2.2019.
- ↑ Ampuma-aselaki, 19§ finlex.fi. Viitattu 18.10.2016.
- ↑ Firearms in the European Union ec.europa.eu. Viitattu 15.8.2017. (englanniksi)
- ↑ V ČR loni mělo zbrojní průkaz 292.000 lidí, jejich počet klesl ceskenoviny.cz. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 15.8.2017. (tšekiksi)
- ↑ Zákon č. 119/2002 Sb. 16§ (Aselaki 16§) zakonyprolidi.cz. Viitattu 15.8.2017. (tšekiksi)
- ↑ Zákon č. 119/2002 Sb. 19§ (Aselaki 19§) zakonyprolidi.cz. Viitattu 15.8.2017. (tšekiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Hyytinen, Timo Metsästäjän asekirja, Arma Fennica Oy 2016 ISBN 978-952-5687-40-8
- Ohjeita aseluvan hakemiseen v.2015
- Ampuma-aselaki vuoden 2011 muutoksineen
- Metsästyslaki, joka sisältää lisäohjeita ja -rajoituksia metsästysperusteella hankitun aseen kuljetukseen maastossa yms.
- Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje
- Poliisi.fi: Ampuma-aseluvat. Sisältää kaiken mahdollisen: mm. hinnastot ja hakemukset sekä ohjeet