Arsufin taistelu

Arsufin taistelu
Osa kolmatta ristiretkeä
Päivämäärä:

7. syyskuuta 1191

Paikka:

Arsuf

Lopputulos:

Ristiretkeläisten voitto

Osapuolet

Royal Arms of England.svg Ristiretkeläiset
Cross of the Knights Templar.svg Temppeliherrain ritarikunta

Flag of Ayyubid Dynasty.svg Aijubidit

Komentajat

Rikhard I Leijonamieli
Robert de Sable

Saladin

Vahvuudet

20 000 sotilasta

  • 14 000 jalkaväen sotilasta
  • 4 000 ritaria
  • 2 000 turcopolea

20 000 sotilasta

Tappiot

~1 000 kuollutta

~7 000 kuollutta

  • 32 emiiriä
Kolmas ristiretki
AkkoArsufJaffa

Arsufin taistelu oli kolmannella ristiretkellä käyty yhteenotto, jossa Rikhard I Leijonamielen armeija voitti Saladinin joukot.

Vallattuaan Akkon vuonna 1191, Rikhardin ja Saladinin joukot kävivät useita taisteluita, joiden tärkein taivoite oli Jerusalemin herruus. Tietäen tarvitsevansa Jaffan sataman haltuunsa ennen hyökkäystä Jerusalemiin, Rikhard marssitti joukkonsa Akkosta rannikkoa pitkin elokuussa 1191.

Etelään AkkostaMuokkaa

Rikhard järjesti joukkonsa etenemisen ottaen yksityiskohdat huomioon. Ottaen oppia Hattinin taistelun epäonnistumisista, hän tiesi armeijan tärkeimmäksi tarpeeksi vedensaannin ja piti lämpöhalvausta heidän suurimpana uhkanaan. Vaikka hänen joukkonsa joutuivat tiukoille ajan kanssa, Rikhard päätti kuitenkin marssittaa heitä ainoastaan aamuisin ennen päivän kuuminta hetkeä. Rikhard myös piti usein taukoja lähellä vettä. Samalla ristiretkeläisten laivasto purjehti rannikkoa pitkin tarjoten suojaa haavoittuneille ja ruokaa joukoille.

Koska vihollinen uhkasi alati, Rikhard piti joukkonsa tiiviissä muodostelmassa kahdessatoista ratsailla olevassa rykmentissä, joista jokaisessa oli sata ritaria. Näitä suojaamaan asetettiin jalkaväki, joka marssi maanpuoleisella alueella laivojen vartioidessa merta. Ristiretkeläiset joutuivat alinomaa Saladinin jousiampujien ja öisin ilmestyneiden lintuhämähäkkien piinaamiksi, mutta Rikhardin johtajuus piti huolen siitä, että järjestys ja kuri säilyi vaikeimpinakin hetkinä.

Taistelu Arsufin porteillaMuokkaa

Ristiretkeläisarmeijan lähestyessä Arsufia oli Saladin lopulta pakoitettu yrittämään ratkaisua, ja määräsi jatkuvan kahakoinnin sijasta nyt täyden hyökkäyksen Rikhardin armeijaa vastaan. Täällä Saladinin armeija saattoi pysytellä piilossa kukkulaisen metsän siimeksessä mahdollisimman pitkään. Ristiretkeläisille jäi meren ja Saladinin armeijan väliin liikkumatilaa vain reilut neljä kilometriä. Saraseeniratsuväki hyökkäsi ristiretkeläisarmeijan kimppuun painopisteenä marssiryhmityksen perä. On arveltu, että Saladin toivoi taisteluryhmityksessä etenevän armeijan venyvän pois tarkoitetusta muodosta etujoukkojen jatkaessa matkaansa samalla, kun loppupää joutuu taisteluun vihollisen kanssa. Marssirivistön loppupäätä taistelupäivänä varmistaneet johanniittaritarit kärsivät pahoin vihollisen nuolikuuroista, mutta eivät tästä huolimatta aluksi antautuneet taisteluun. Lopulta heidän tilanteensa kävi kuitenkin sietämättömäksi ja ritarit ryhtyivät suoraan taisteluun ahdistajansa kanssa. Samaan aikaan marssivan armeijan keskuudessa tehdyt valmistelut pantiin toimeen kuuden trumpetin merkinannolla. Marssirivistön mantereen puolta suojannut jalkaväki astui sivuun ritarien uloshyökkäyksen tieltä, joka yllätti Saladinin armeijan täysin. Saraseenit kääntyivät epäonnistuneeseen pakoyritykseen. Voitokkaan taistelun päätteeksi Rikhardin suunnitelmaan kuului vielä se, ettei seurannutta takaa-ajoa jatketa vaarallisen kauas marssirivistöstä, vaan taistelun ratkettua armeija järjestäytyy uudelleen takaisin rannikolle kuormaston suojaksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • Norman, A. Vesey B. ja Don Pottinger. English Weapons and Warfare 449-1660. Barnes & Noble: New York, 1992.

ViitteetMuokkaa

  1. Norman, A. Vesey B. ja Don Pottinger, 1992. S. 43.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Arsuf