Arnaldo Pomodoro

Arnaldo Pomodoro (s. 23. kesäkuuta 1926 Morciano di Romagna) on italialainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan käyttämistään geometrisista muodoista ja suuresta arkkitehtonisesta ilmaisusta. Kuvanveistäjä Giò Pomodoro oli hänen veljensä.

Arnaldo Pomodoro vuonna 1975

Pomodoro opiskeli aluksi maanmittausalaa Riminissä. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi vuoteen 1957 saakka Pesaron julkisten rakennusten restauroinnin konsultanttina. Samanaikaisesti Pomodoro opiskeli taideinstituutissa keskittyen erityisesti lavastukseen ja kultasepäntaitoon. Vuonna 1954 hän muutti Milanoon, jossa tutustui muiden muassa Enrico Bajiin, Sergio Dangeloon ja Lucio Fontanaan. Hänen ensimmäiset julkiset näyttelynsä pidettiin vuonna 1954 Firenzessä ja Milanossa. Pomodoron veistos oli ensimmäisen kerran näytteillä Milanossa vuonna 1955. 1950–1960-lukujen vaihteessa Pomodoro järjesti Yhdysvalloissa aikansa italialaisen taiteen näyttelyitä. Hän tutustui New Yorkissa Louise Nevelsoniin ja David Smithiin. Vuosina 1961–1962 Pomodoro oli Italiassa mukana perustamassa Continuità-ryhmää.

Pomodoro osallistui Venetsian biennaaliin vuonna 1964 omalla näyttelyllään ja vuonna 1988 luomallaan huoneen kokoisella installaatiolla. Vuonna 1967 hän oli edustettuna Montrealin maailmannäyttelyn italialaisessa paviljongissa. Hänen teoksiaan on 1970-luvun puolestavälistä lähtien ollut runsaasti esillä suurten museoiden näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Pomodoro on tehnyt tilaustöinä veistoksia julkisille paikoille eri kaupunkeihin. Lisäksi hän on työskennellyt lavastajana teatteri- ja oopperatuotannoissa. Vuonna 1995 Italiassa perustettiin hänen johdollaan Arnaldo Pomodoro -säätiö (Fondazione Arnaldo Pomodoro).

Pomodoro on saanut muun muassa São Paulon biennaalin kansainvälisen veistospalkinnon (1963), Praemium Imperialen (1990) ja Italian tasavallan ansioritarikunnan suurristin (1996). Vuonna 1992 hänelle myönnettiin Dublinin Trinity Collegesta kunniatohtorin arvo.