Arkadz Kuljašou
Arkadz Aljaksandravitš Kuljašou (valkoven. Аркадзь Аляксандравіч Куляшоў, 6. helmikuuta 1914 Mahiljoun läänin Klimavitšyn kihlakunnan Samatevitšyn taajama – 4. helmikuuta 1978 Njasviž[1]) oli valkovenäläinen runoilija ja kääntäjä.
Arkadz Kuljašou syntyi opettajaperheeseen. Hän opiskeli Mstsislaun opettajaopistossa ja Minskin opettajakorkeakoulun kirjallisuuden tiedekunnassa vuosina 1931–1933. Kuljašou työskenteli 1930-luvulla sanomalehdessä, radiossa ja kirjailijaliiton neuvonantajana sekä toisen maailmansodan aikana sotilaslehdessä ja Valko-Venäjän partisaaniesikunnassa. Vuosina 1945–1946 hän oli Litaratura i mastatstva -lehden toimittaja ja vuosina 1958–1967 elokuvastudio Belarusfilmin käsikirjoitusosaston päällikkö ja päätoimittaja. Kuljašou jäi eläkkeelle vapaana kirjailijana vuonna 1974.[1]
Kuljašoun ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1930. Hän kirjoitti etupäässä ajalleen tyypillistä kansalaislyriikkaa. Runoelmat Stsjag brygady (”Prikaatin lippu”) ja Novaje retšyštša (”Uusi uoma”) saivat Stalin-palkinnot vuosina 1946 ja 1949. Kuljašou sai käännöksistään Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1970. Hänelle myönnettiin Valko-Venäjän Komsomolin palkinto vuonna 1968.[1]
Kuljašou oli Valko-Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen jäsen ja kuului Neuvostoliiton kirjailijaliittoon vuodesta 1934[1]. Hän oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1941[2] ja Valko-Venäjän SNT:n korkeimman neuvoston kansanedustaja vuosina 1947–1978[3]. Kuljašou nimitettiin Valko-Venäjän kansanrunoilijaksi vuonna 1968 ja Ukrainan SNT:n ansioituneeksi kulttuurityöntekijäksi vuonna 1973[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Belaruskija pismenniki: bijabiblijagrafitšny slounik, tom 3, s. 459–460. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1994. ISBN 5-85700-123-4.
- ↑ Kulešov Arkadi Aleksandrovitš Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 17.4.2021.
- ↑ Kuljašou Arkadz Belaruskija pismenniki (1917–1990). Davednik. Viitattu 17.4.2021.