Araucanian valloitus

Araucanian valloitus (1861–1883) oli sarja sotilaallisia operaatioita, joilla Chile varmisti itselleen Araucanian alueen. Sotaa käytiin aluetta asuttanutta ja pitkään de facto itsenäisessä asemassa olleita mapucheintiaaneja vastaan.

Chilen uusi raja 1870

Tausta

Mapuchet olivat alueen alkuperäisasukkaita. He olivat päihittäneet Espanjan Araucon sodassa ja olleet riippumattomia satoja vuosia. Araucon sodan jälkikonfliktit alkoivat loppua vasta Chilen itsenäistyttyä, jolloin useat mapuche-päällikot tekivät rauhan uudisasukkaiden kanssa. Kun Chile rupesi kasvamaan ja vaurastumaan, sen asenteet naapureitaan kohtaan muuttuivat vihamielisiksi. Chile kävi sotia Espanjaa, Boliviaa ja Perua vastaan saaden aluelisäyksiä. Chilen väestö kasvoi ja monia chileläisiä muutti Araucanian eteläpuolellekin, kuten Valdiviaan.

1860 ranskalainen Orelie-Antoine de Tounens julistettiin Araucanian ja Patagonian hallitsijaksi, vaikka maa ei hallinnut kuin Araucanian aluetta. Pelko valtion laajemmasta kansainvälisestä tunnustamisesta sai Chilen toimimaan. Kenraali Cornelio Saavedra Rodríguez laati suunnitelman, joka sisälsi paitsi sotatoimia myös sopimuksia paikallisten heimopäälliköiden kanssa Chilen alueiden laajennuksesta Araucaniassa.

Sota

Cornelio Saavedra Rodríguez

Koska kaikkea ei voitu saada sopimuksilla, hyökkäsi Saavadera Araucaniaan 1862. Joukkoja tuli sekä etelästä että pohjoisesta. Chileläiset perustivat linnoituksia alueelle kohtaamatta juurikaan vastarintaa. Chilelle tuli ongelmia miehityksen kanssa, kun se joutui sotaan Peru-Boliviaa vastaan 1879. Mapuchet kättivät tätä hyväkseen ja laukaisivat sarjan hyökkäyksiä chileläisiä linnoituksia vastaan. Hyökkäykset olivat voimakkaita mutta epäonnistuneita. Kun Chile oli voittanut sodan Peru-Boliviaa vastaan, he lähtivät kukistamaan mapucheja lopullisesti. Arviolta 10 000 mapuchea kuoli yhteenotoissa Chilen armeijan kanssa. Monet intiaaneista pakenivat Argentiinaan tai sitten he joutuivat reservaatteihin.

Seuraukset

Sotatoimien loputtuakaan ei Araucania ollut täysin rauhoittunut: välikohtauksia sattui vielä 1900-luvulla. Siitä huolimatta alueelle rupesi virtaamaan chileläisiä ja eurooppalaisia maahanmuuttajia. Argentiina ryhtyi myös valloittamaan alueita, joilla vielä oli itsenäisiä intiaaneja. Tästä syystä suurin osa Argentiinan mapucheista muutti Chileen.