Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo satu- ja sarjakuvahahmosta. Samaa aihetta käsittelevästä elokuvasta katso artikkeli Antti Puuhaara (elokuva).

Antti Puuhaara (myös Antti Puunhaara) on vanhojen suomalaisten kansansatujen hahmo, josta piirretty sarjakuva ilmestyi Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1938–1954 ja tarinoita julkaistiin myös sarjakuvakirjoina.[1] Antti Puuhaarasta on vuonna 1976 valmistunut elokuva Antti Puuhaara.[2] Tarinasta on tehty myös teatterisovituksia.

HahmoMuokkaa

Kansansadussa kerrotaan, kuinka Antti Puuhaara syntyi pienessä töllissä, johon rikas kaup­pamies oli sattunut asettumaan yöksi. Yöllä kauppias kuuli äänen sanovan, että poika perisi hänet. Estääk­seen sen hän seu­raavana päivänä osti lapsen tämän vanhemmilta ja jätti metsään puunhaaraan riippu­maan, siitä nimi Puunhaara. Ohi kulkenut metsästäjä pelasti lapsen ja otti kasvattipojakseen.

Vuosien kuluttua kauppias sattui yöpymään metsästäjän kotona ja kuuli pojan tarinan. Seuraavana aa­muna hän lähetti Antin viemään kirjettä kauppiaan kotiin. Kirjeessä käskettiin hirttämään sen tuoja pihakoivuun. Matkalla Antti nukahti puun juurelle ja kaksi ohikulkenutta teiniä vaihtoivat kirjeen toiseen, jossa käskettiin antamaan tuojalle heti kauppiaan tytär vaimoksi ja hirttä­mään talon koira pihakoi­vuun.

Kotiin palatessaan kauppias näki koiran hirressä ja kuuli, että Antista oli tullut hänen vävynsä. Päästäk­seen vävystään eroon hän antoi tälle mahdottoman tehtävän, lä­hetti Louhen luo Pohjolaan kysymään, missä onni piilee.

Antti lähti matkaan, kulki kulkemistaan ja kohtasi viimein kolme jättiläistä, joilla kullakin oli Louhelle oma kysymyksensä. Vielä ennen perillepääsyä piti ylittää joki, jossa lautturina toimiva eukko halusi tietää, kauanko hänen piti olla lautturina. Kun Antti saapui Louhen taloon, ei emäntä ollut paikalla, mutta hänen tyttärensä lupasi auttaa Anttia. Ty­tär piilotti Antin, ja kun Louhi tuli kotiin, hän esitti kysymykset äidil­leen niin, että Antti kuuli kaikki vastaukset. Sitten Antti pujahti tiehen­sä. Paluumatkalla hän kertoi kullekin kysyjälle vastauksen tämän kysymykseen.

Niin hän saapui kotiin kertomaan apelleen, missä onni piilee. Vastaus ei ollut apen mieleen, ja Antti sai hänen maansa kaivettavakseen, kun taas appi lähti kohti Pohjolaa hankkimaan samoja rikkauksia kuin Antti oli saanut jättiläisiltä. Kun hän saapui joelle, otti eukko hänet veneeseensä, hyppäsi maihin ja sysäsi veneen joelle, ja niin tuli kauppiaasta Louhen lautturi.

SarjakuvaMuokkaa

Antti Puuhaara -sarjakuvaa käsikirjoitti Raul Roine ja piirsi aluksi Aarne Nopsanen vuoteen 1943 saakka, jonka jälkeen piirtäjäksi vaihtui Risto Mäkinen. Tarinoita ilmestyi Yhteishyvä-lehden lisäksi yhdessätoista Otavan julkaisemassa sarjakuvakirjassa 1939–1956.[3]

SarjakuvakirjatMuokkaa

  • Antti Puuhaara: kuvakertomus, 1939.
  • Antti Puuhaaran uudet urotyöt, 1941.
  • Antti Puuhaaran seikkailut, 1942.
  • Antti Puuhaara käy kaukomailla, 1943.
  • Antti Puuhaara räätälimestarina, 1946.
  • Antti Puuhaara, taitava takoja, 1948.
  • Antti Puuhaara karhunkesyttäjänä, 1949.
  • Antti Puuhaara tutkimusmatkailijana, 1951.
  • Antti Puuhaara soittoniekkana, 1953.
  • Antti Puuhaara etsii aarretta, 1955.
  • Antti Puuhaara jättiläisten maassa, 1956.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa