Antti Paloposki (16. maaliskuuta 1885 Kuokkala, Kivennapa4. marraskuuta 1973)[1] oli suomalainen sotilasvirkailija ja kirjailija.[2][3][4]

Maanviljelijäperheeseen syntynyt Antti Paloposki kävi kauppakoulun Kotkassa. Paloposki oli vuodesta 1904 tullilaitoksen palveluksessa suurimman osan aikaa Terijoen tullitoimiston alueella mutta myös Helsingin ja Turun tullikamareissa ja Pohjois-Suomessa Ruotsin vastaisella rajalla. Vuonna 1914 hänestä tuli Viipurin kaupungin rakennus- ja vesijohtokonttorin sihteeri ja kirjanpitäjä. Vuonna 1915 elintarvikepulan alkaessa uhata Paloposki meni Viipurin kaupungin elintarvelautakunnan palvelukseen toteuttamaan säännöstelykorttijärjestelmää ja hän oli sitten vuodesta 1916 alkaen elintarvelautakunnan toimitusjohtajana aina lautakunnan lakkauttamiseen 1921 saakka. Hän oli sitten jälleen Viipurin rakennus- ja vesijohtokonttorin palveluksessa vuoteen 1922 saakka, jolloin hän siirtyi liikealalle. Vuodesta 1923 alkaen Paloposki oli Terijoella Polkupyöräpataljoona I:n majoitusmestarina ja vuodesta 1927 rahastonhoitajana. Paloposki oli sotilasarvoltaan reservin luutnantti. Hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten joukoissa Antrean rintamalla.[2][3][4]

Paloposki osallistui nuorisoseuratyöhön Kuokkalan Ollilan nuorisoseurassa ja vuonna 1919 hänestä Viipurissa Etelä-Karjalan nuorisoseuran sivutoiminen sihteeri ja seuran julkaiseman Nuorisoseura-lehden taloudenhoitaja. Hän erosi sihteerintoimesta 1922 mutta jäi Etelä-Karjalan nuorisoseuran johtokunnan jäseneksi.[2][3]

Vuonna 1936 Paloposki julkaisi kirjan Rajalla on rauhallista, joka käsitteli Terijoen ja eteläisen Karjalan kannaksen alueen tapahtumia venäläisen huvila-asutuksen syntymisestä aina Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan saakka.[5][6]

Julkaisuja muokkaa

  • Miesten kouluun: mitä jokaisen asevelvollisen nuorukaisen tulee tietää. WSOY 1931
  • Rajalla on rauhallista. Otava 1936
  • Varokaa maan säteilypurkauksia. Tekijä, Loimaa 1953

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Antti Paloposken lehtiartikkeleita: