Indantroni

kemiallinen yhdiste
(Ohjattu sivulta Antrakinonisininen)

Indantroni (C28H14N2O4) eli indantronisininen, indantreeni tai antrakinonisininen on antrakinonijohdannaisiin kuuluva aromaattinen ja heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa tekstiilien ja muovien värjäämiseen.

Indantroni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2,17-diatsaheptasyklo[16.12.0.03,16.04,13.06,11.019,28.021,26]triakonta-1(18),3(16),4(13),6,8,10,14,19(28),21,23,25,29-dodekaeeni-5,12,20,27-tetroni
CAS-numero 81-77-6
PubChem CID 6690
SMILES C1=CC=C2C(=C1)C(=O)C3=C(C2=O)C4=C(C=C3)
NC5=C(N4)C=CC6=C5C(=O)C7=CC=CC=C7C6=O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C28H14N2O4
Moolimassa 442,412 g/mol
Sulamispiste 470-500 °C (hajoaa)[1]

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa

Huoneenlämpötilassa indantroni on sinistä ja hieman punertavaa kiteistä ainetta. Yhdiste on polymorfista ja siitä tunnetaan neljä kidemuotoa, jotka ovat α-, β-, γ- ja δ-muodot. Kidemuotojen värisävyt poikkeavat hieman toisistaan. Indantroni liukenee happo- ja emäsliuoksiin, mutta ei orgaanisiin liuottimiin.[1][2][3]

Indantronia valmistetaan kondensoimalla 2-aminoantrakinonia emäksen kuten natrium- tai kaliumhydroksidin läsnä ollessa. Reaktiossa muodostuu väritön leukoyhdiste, joka hapetetaan natriumnitraatin tai kaliumkloraatin avulla indantroniksi.[2][3][4][5]

Indantronia käytetään väriaineena muun muassa maaleissa (erityisesti automaaleissa), muoveissa ja painomusteissa. Sitä käytetään myös puuvillatekstiilien kyyppivärinä ja halogenoimalla saadaan muita väriaineita. Indantronin etuja ovat hyvä sään- ja valonkestävyys.[1][2][3][4][5]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 848. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c Klaus Hunger & Willy Herbst: Pigments, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  3. a b c Martin U. Schmidt, Klaus Hunger: Industrial organic pigments, s. 173-181. John Wiley & Sons, 2018. ISBN 978-3-527-32608-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.6.2022). (englanniksi)
  4. a b Edward E. Jaffe: Pigments, Organic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
  5. a b Hans-Samuel Bien, Josef Stawitz & Klaus Wunderlich: Anthraquinone Dyes and Intermediates, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.