Antoninuksen rutto

kulkutauti

Antoninuksen rutto oli vuosina 165–180 Välimeren seudulla riehunut kulkutauti.[1]

Antoninuksen rutto
Kuoleman enkeli kolkuttaa oveen Antoninuksen ruton aikana. Kaiverrus 1800-luvulta.
Kuoleman enkeli kolkuttaa oveen Antoninuksen ruton aikana. Kaiverrus 1800-luvulta.
Syyt Mahdollisesti isorokko
Kuolleisuus jopa ⅓ Rooman väestöstä

Taudin oireita olivat kuume, musta ripuli, oksentelu, jano, turvonnut kurkku ja yskä. Oireet kestivät parisen viikkoa. Oireiden perusteella taudin arvellaan olleen isorokkoa. Epidemia on saanut nimensä silloisen Rooman keisarin Marcus Aurelius Antoninuksen mukaan, joka ilmeisesti kuoli tähän tautiin.[1]

Tauti tuli Välimerelle luultavasti Kiinasta silkkitien ja kauppalaivojen välityksellä. Sitä levittivät Lähi-idästä palanneet roomalaiset sotilaat.[1] Tautiin arvellaan kuolleen viisi miljonaa ihmistä.[2] Selviytyneille kehittyi immuniteetti.[1]

Epidemia teki suuren loven Rooman valtakunnan verotuloihin, kauppaan, ruoantuotantoon ja käsityöteollisuustuotantoon sekä sotavoimiin. Rooman armeijan heikennyttyä germaanit ylittivät vuonna 167 Reinin ensimmäistä kertaa 200 vuoteen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e John Horgan: Antonine Plague Ancient History Encyclopedia. Viitattu 30.3.2020.
  2. Verity Murphy: Past pandemics that ravaged Europe BBC News. 7.11.2005. Viitattu 30.3.2020.