Antoine Isaac Silvestre de Sacy
Antoine Isaac Silvestre de Sacy (21. syyskuuta 1758 Pariisi – 21. helmikuuta 1838 Pariisi) oli ranskalainen, aikansa johtava eurooppalanen orientalisti. Häntä pidetään modernin arabian tutkimuksen tieteenalan perustajana.[1][2][3]
| Antoine Isaac Silvestre de Sacy | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1758 Pariisi |
| Kuollut | 21. helmikuuta 1838 (79 vuotta) Pariisi |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Joseph Toussaint Reinaud |
|
|
|
Elämä ja ura muokkaa
De Stacy oli pariisilaisen notaarin poika. Vuonna 1781 hän sai viran rahapajan palveluksessa, ja vuonna 1791 hänet nimitettiin yhdeksi pajan pääkomissaareista, mutta pian sen jälkeen, kun Ranskan vallankumous alkoi taantua, hän erosi virastaan ja asettui maaseudulle tutkimustensa pariin. De Sacy oli omaksunut seemiläiset kielet, ja virkamiehenä hän ehti saada mainetta orientalistina. Kun École des langues orientales vivantes -koulu perustettiin vuonna 1795, de Sacy pääsi sinne arabian kielen opettajaksi, ja vuonna 1806 hänet nimitettiin persian kielen professoriksi Collège de Franceen.[1][2]
Hänen itämaisia aiheita käsittelevien luentojensa maine levisi koko Euroopan tiedemaailmaan. De Sacy käsitteli itämaita monipuolisesti arkeologisista, maantieteellisistä, historiallisista, kirjallisista, uskonnollisista ja filologisista näkökulmista. Vuodesta 1785 lähtien hän oli Académie des inscriptions et belles-lettres -akatemian liitännäisjäsen. Varsinaiseksi jäseneksi hänestä tuli vuonna 1792, ja hänet nimitettiin akatemian pysyväksi sihteeriksi vuonna 1833.[1][2]
Lisäksi de Sacy osallistui politiikkaan: vuonna 1808 hänestä tuli Ranskan parlamentin alahuoneen jäsen, jossa hän äänesti vuonna 1814 Napoleon I:n syrjäyttämisen puolesta, ja Bourbon-restauraation jälkeen vuonna 1814 hänet nimitettiin sensoriksi ja julkisen koulutuksen toimikunnan jäseneksi. Vuonna 1815 hänestä tuli Pariisin yliopiston rehtori, ja vuonna 1822 hänet nimitettiin Société asiatique -seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vuonna 1833 hänet nimitettiin Pariisin kuninkaallisen kirjaston itämaisten kirjoitusten kuraattoriksi.[1][2]
Orientalistina de Sacy oli erittäin merkittävä, ei ainoastaan lukuisten kirjoitustensa ansiosta, joista lähes kaikki olivat enemmän tai vähemmän uraauurtavia, vaan myös opetustyönsä ansiosta, jonka kautta hän antoi ranskalaisille, saksalaisille, englantilaisille ja venäläisille sysäyksen itämaiseen tutkimukseen eri aloilla. Hänen merkittävimpiä teoksia olivat druusien uskontoa käsitellyt Expose de la religion des Druzes (1838) ja lukuisat arabian kielen oppikirjat. Hänestä tehtiin paroni vuonna 1813 ja Ranskan pääri vuonna 1832.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Antoine Isaac Silvestre de Sacy Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 19.11.2022.
- ↑ a b c d e Antoine Isaac Silvestre de Sacy Nordisk familjebok. 1916. Viitattu 19.11.2022.
- ↑ Enough Said The Washington Institute for Near East Policy. 2007. Viitattu 19.11.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antoine Isaac Silvestre de Sacy Wikimedia Commonsissa
