Avaa päävalikko
Alkuperäinen Anders Bureuksen Pohjolan kartta vuodelta 1626 (epätarkka kuva).
Nicolas Piscatorin vuonna 1630 julkaisema pienennetty versio Bureuksen kartasta (tarkka kuva).
Bureuksen kartalle perustuva kaikkien aikojen ensimmäinen erillinen Suomen kartta. Kartta sisältyi J. Blaeun vuonna 1662 Amsterdamissa julkaisemaan kartastoon Atlas Maior. Kartta lienee kuitenkin alun perin tehty jo 1650-luvulla.

Anders Bureus, aateloituna Bure (14. elokuuta 15714. helmikuuta 1646) oli ruotsalainen kartografi, matemaatikko ja kuninkaan korkea virkamies, jonka vuonna 1626 julkaisema suuri Pohjoismaiden kartta mullisti siihenastiset käsityksen Pohjolan ja erityisesti Suomen karttakuvasta. Kartta oli ensimmäinen tieteellisille mittauksille perustunut Pohjoismaiden kartta ja muodostui alueen karttojen esikuvaksi lähes 150 vuoden ajaksi. Bureus pani alulle Ruotsin ja samalla Suomen maanmittauslaitokset. Bureusta on kutsuttu ”Ruotsin kartografian isäksi”. Vuonna 1624 hänet aateloitiin, jolloin hän sai nimen Bure. Alkuperäinen latinalainen nimimuoto Bureus säilyi tämänkin jälkeen käytössä. Vuoden 1626 kartalle tekijäksi on merkitty Bureus. Näin on tehty myös useimmille hänen kartastaan seuraavien vuosikymmenten aikoina tehdyille editioille.

ElämänvaiheetMuokkaa

Anders Bureus syntyi 14.8.1571 Säbråssa Ångermanlandin maakunnassa papin perheeseen. Hän opiskeli ainakin matematiikkaa ja pääsi kuninkaan kanslian palvelukseen. Vuonna 1603 Ruotsin valtakuntaa tuolloin hallinnut Kaarle herttua (myöhempi kuningas Kaarle IX) antoi Bureukselle tehtäväksi laatia Pohjoisten kuningaskuntien yleiskartan. Tehtävä oli erittäin vaativa, sillä valtakunta oli suuri ja harvaan asuttu eikä mitään aikaisempia luotettavia karttoja ollut, joihin olisi voinut nojautua. Kartan tekeminen edellytti monenlaisten mittausten ja tähtitieteellisten havaintojen tekemistä valtakunnan eri kolkissa, mikä taas edellytti runsasta matkustamista. Työn valmistuminen vei 23 vuotta. Karttatyön rinnalla Bureuksella oli kaiken aikaa monia muita kuninkaan hänelle antamia tehtäviä, diplomaattina, tuomarina, sukututkijana, kuninkaan arkiston järjestäjänä jne. Hän kuului muun muassa Stolbovan rauhan rajakomissioon, jonka tehtävänä oli käydä uusi Ruotsin ja Venäjän välinen raja. Vuonna 1623 Bureus nimitettiin yleisten rakennusten hallinnon tarkastajaksi, josta syystä hänestä käytettiin arvonimeä Ruotsin kuningaskunnan pääarkkitehti. Vuonna 1628 Bureus nimitettiin valtakunnan ”päämatemaatikon” virkaan tehtävänään muun muassa kouluttaa maanmittareita lähetettäväksi maan eri osiin. Tästä katsotaan Ruotsin ja Suomen maanmittauslaitosten saaneen alkunsa. Vuonna 1633 hänen kouluttamansa maanmittareita alettiin lähettämään alueilleen – kuusi heistä tuli Suomeen. Vuonna 1935 Bureus nimitettiin Sotakollegion asessoriksi ja vuonna 1640 sotaneuvokseksi. Anders Bureus kuoli Tukholmassa 4.2.1646.

Lapin kartta vuodelta 1611Muokkaa

Vuonna 1611 Bureus julkaisi Pohjoismaiden pohjoisosaa kuvaavan pienen kartan, jota on kutsuttu Lapin kartaksi vaikka se kuvaakin paljon laajempaa aluetta ja nimekkeensäkin mukaan oli Lapin, Länsipohjan ja Pohjanmaan kartta (Lapponiæ, Bothniæ, Cajaniæ) [1]. Kartan mittakaava on 1:4 200 000. Siitä on säilynyt meidän päiviimme vain kolme kappaletta. Kartta kertoo, että Bureuksella jo vuonna 1611 oli pääpiirteissään oikea käsitys Fennoskandian muodosta ja sijainnista.

Suuri Pohjois-Euroopan kartta vuodelta 1626Muokkaa

Bureuksen suuri Pohjolan kartta Orbis arctoi nova et accurata delineatio valmistui vuonna 1626. Kartalle mahtuvat koko Fennoskandia Kuolan niemimaata myöten, Tanska, Pohjois-Saksa, Pohjois-Puola, Baltian maat ja Luoteis-Venäjä Moskovaan asti sekä koko Itämeri ja Vienanmeri. Useimpien näiden alueiden, erityisesti pohjoisten ja itäisten, kuvauksessa Bureuksen kartta ylitti reilusti aiempien karttojen tason. Kartta on suuri koostuen kuudesta yhteen liitettävästä osakartasta ja niitä kehystävistä tekstiliuskoista. Kartan mittakaava on noin 1:2 000 000. Kartan kaiversi kupariin Saksasta Ruotsiin kutsuttu kaivertaja Valentin Trauthman. Kartan painopaikkaa ei varmuudella tiedetä.

Bureuksen kartan kopiointi ja parannusyrityksetMuokkaa

Bureuksen kartasta tuli heti maailmalla laajan kopioinnin kohde. Ensimmäiset kopiot olivat yhdelle lehdelle mahdutettuja pienennöksiä, joihin parhaimmillaan oli puristettu kaikki Bureuksen suuren kartan tieto. Ensimmäiset kopiot julkaistiin Alankomaissa. Varhaisimman kopion julkaisivat N. Piscator (eli Fischer) vuonna 1630 ja W. & J. Blaeu muutamaa vuotta myöhemmin. Nämä kaksi karttaa olivat tarkkoja Bureuksen kartan toisintoja.

Vuonna 1635 Amsterdamilainen Henrik Hondiuksen karttakustantamo julkaisi Bureuksen alkuperäiskarttaa kooltaan ja muodoltaan muistuttavan (6 osalehteä ja tekstiliuskat reunoilla) muunnelman Bureuksen kartasta. Kartan olivat toimittaneet Isak Massa ja Hessel Gerritsz. He olivat tehneet moniin paikkoihin muutoksia ja väittivät näin parantaneensa karttaa. Paikoin näin olikin, muun muassa Tanskan salmien osalta kartta oli todella alkuperäiskarttaa parempi. Pohjoisten alueiden, muun muassa Suomen ja Lapin osalta, se oli kuitenkin Bureuksen alkuperäistä huonompi.

1650–1660-luvuilla Blaeun karttakustantamo julkaisi merkittävän sarjan Bureuksen työlle perustuvia karttoja. Ne sisältyivät moniosaiseen jättiläisatlakseen Atlas Maior. Kartat kuvasivat Ruotsin valtakunnan eri osia ja olivat yleensä samassa mittakaavassa kuin Bureuksen alkuperäiskartta. Sarjaan kuului muun muassa Lapin kartta ja kaikkien aikojen ensimmäinen erillinen Suomen kartta.

Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa Bureuksen karttaan perustuvat kartat loittonivat esikuvastaan. Vain harvassa tapauksessa tämä merkitsi karttojen paranemista, sillä samaan aikaan kun karttoihin tehtiin yhtäälle parannuksia, niin niihin toisaalle tehtiin huononnuksia.

Anders Bureus ja SuomiMuokkaa

Erityisen suuri Bureuksen kartan vaikutus oli Suomen karttakuvaan. Vanhempien karttojen porkkananmallisen Suomen muuttuminen tunnistettavasti oikean Suomen näköiseksi oli ehkä merkittävin yksittäinen parannus Bureuksen kartalla. Suomessa Bureus kävi useaan otteeseen. Tiedetään, että vuonna 1614 hän sai hallinto- tai tuomaritehtävän ”Karjalassa” ja vuonna 1617 ”Viipurissa”. Hän matkusti diplomaattitehtävissä Venäjälle vuosina 1605 ja 1634 ja on tuolloin mahdollisesti kulkenut Suomen kautta. Pisimpään hän oleskeli Suomessa vuosina 1619–1621 osallistuessaan Stolbovan rauhan rajankäyntiin rajakomission jäsenenä. Hänen tukikohtansa olivat tuolloin valtakunnan itäisimmät linnat Viipuri, Savonlinna ja Käkisalmi. Noina vuosina hänellä oli hyvä mahdollisuus kartoittaa Itä-Suomea. Sen hän tekikin, mistä kertoo se, että hänen kartallaan Laatokan ja Viipurin lahden rannat sekä Savonlinnaa ympäröivät Saimaan mutkikkaat vedet ovat varsin oikein piirretyt. Suomenlahden pohjoisrannalla erityisen hyvin on kuvattu rantaa seuraava purjehdusreitti, mikä kertoo kartoittajan kulkeneen Viipurin laivalla. Pohjanlahden itäranta on niin ikään kartalla hyvin kuvattu. Siellä kartoittaja näyttäisi kulkeneen maanteitse Pohjanlahden rantatietä. Turku, Vaasa, Oulu ja Tornio ovat kartalle sijoitetut lähes oikeille leveyspiireilleen, mistä voi päätellä, että niiden napakorkeudet on määritetty tähtitieteellisesti. Mahdollista on, että kartoittaja olisi noussut Kokemäenjokea ylös Tampereen seudulle, sillä tuokin seutu on kartalla varsin oikein. Päijänteen vesistö ja Kymijoki ovat sen sijaan huonosti piirretyt, joten siellä ei mittauksia ole tehty ja Bureus tuskin on siellä käynyt.

Pieni suomalaisittain kiinnostava tieto Bureuksen kartalla on muinaisen Suomen peninkulman pituus. Kartan ilmestymisaikoina Ruotsin valtakunnassa oltiin siirtymässä yhtenäiseen mittajärjestelmään, jossa peninkulman (ruotsiksi mil) pituudeksi kaikkialla tuli 10,688 kilometriä. Bureuksen kartan mittakaavajanastossa on kuitenkin vielä mainittu väistyvät vanhat maakunnalliset peninkulmat. Niiden joukossa on Miliaria Fennica, Cajanica et Livonica, suomennettuna Suomen, Pohjanmaan ja Liivinmaan peninkulma. Sen pituus kartalta mitattuna on noin 6,95 kilometriä. Helsinglannin, Länsipohjan ja Lapin peninkulman pituus on vastaavasti noin 5,66 km.[2]

Politikointia kartoilla – valtakunnan rajat LapissaMuokkaa

Anders Bureus oli Ruotsin kuninkaan palveluksessa tehden karttansa kuninkaalleen. Vuoden 1626 kartalla Jäämeren rannikko koko Ruijan matkalta on merkitty Ruotsiin kuuluvaksi, mikä vastasi ehkä Ruotsin kuninkaan toiveita ja tavoitteita, mutta ei silloista todellisuutta. Yhtään paremmin eivät rajat ole Massa-Gerritszin-editiossa. Siihen rajat on piirretty Tanskan kuninkaan toiveiden mukaisesti, niin että Kautokeino, Inari, Utsjoki ja osa Enontekiötä oli liitetty Norjaan. Edition toimittajan Hessel Gerritzin tiedetään ollen yhteydessä Tanskan hoviin. Oikein rajat on piirretty Bureuksen vuoden 1611 Lapin kartalle ja Blaeun Lapin kartalle.[3]

LähteetMuokkaa

  • Gustafsson, Alfred. Maanmittarikunta ja mittaustyöt Ruotsin vallan aikana. – Teoksessa: Suomen Maanmittauksen historia. Osa I. WSOY, 1932.
  • Richter, Herman & Wilhelm Nordlind: Orbis arctoi nova et accurata delineatio auctore Andrea Bureo Sueco 1626. Meddelanden från Lunds universitets Geografiska institution. Avhandlingar III, 1936.
  • Strang, Jan. Lappi piirretään kartalle (Lappi Anders Bureuksen kartoilla). – Sivut 51–76 ja 436–441 teoksessa: Lapin taide. Amanita, 2011. ISBN 978-952-5330-44-1. .
  • Strang, Jan: The Bureus map of 1626 and its early editions. Bureus map and Finland. - The 25th International Conference on the History of Cartography Helsinki, Finland, 30 June – 5 July 2013.
  • Svenskt Biografiskt Lexikon (SBL). Osa 6. Artikkeli Anders Bure. Tukholma, 1926.

ViitteetMuokkaa

  1. Bureuksella nimi Bothniæ oli varattu vain Ruotsin Länsipohjalle. Suomen Pohjanmaan nimi oli Cajaniæ.
  2. Strang 2011, Sivu 66. Kaikilla Bureuksen kartan kopioilla on erilainen mittakaavajanasto kuin alkuperäiskartalla.
  3. 21.12.2016 uudistetun Wikipedia-artikkelin lähteenä on pääasiassa ollut Strang 2011. Täydentäviä tietoja on saatu lähteistä Gustafsson 1932, Richter & Nordlind 1936, SBL 1926 ja Strang 2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Pekkanen, Tuomo: Anders Bureus. Pohjoismaiden kuvaus v. 1626. Helsinki: SKS, 2014.
  • Bure, Anders (1571–1646) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Mirkka Lappalainen: Pohjolan Leijona, s. 47. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3.