Ampiaispuupistiäinen
Ampiaispuupistiäinen (Tremex fuscicornis)[3] on puupistiäisten heimoon kuuluva, Suomessa melko harvinainen hyönteinen. Vaikka ampiaispuupistiäinen munii pääasiassa sairaisiin ja jo heikentyneisiin puihin, sen on todettu joskus tuhoavan myös terveitä puita mahdollisesti luonnollisten petojen puuttuessa ja siten sitä joillakin alueilla pidetään tuhoeläimenä.[4][5]
| Ampiaispuupistiäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Sahapistiäiset Symphyta |
| Yläheimo: | Siricoidea |
| Heimo: | Puupistiäiset Siricidae |
| Alaheimo: | Tremicinae |
| Suku: | Tremex |
| Laji: | fuscicornis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tremex fuscicornis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Täysikasvuiset yksilöt ovat tyypillisesti yli 2 cm:n pituisia. Naaraat ovat kookkaampia kuin koiraat. Jotkut naarat voivat olla munanasetin mukaan luettuna 4,5 cm:n pituisiakin. Eläinten vyötärö on leveä. Munanasettimet ovat pitkiä. Urokset ovat ruumiiltaan mustia ja niiden siivet ovat ruskeat. Naaraiden siipien väri on vaaleampi ja niiden ruumis on oranssinkeltainen ja tummaraitainen.[6][7]
Munat ovat luonnonvalkoisia. Toukkien pituus voi olla 3–4 cm ja luonnonvalkoisia. Niiden tuntosarvet ovat lyhyet ja abdomenin takaosassa on piikki. Kotelot ovat n. 3 cm:n pituisia ja vaalean kellanruskeita muuttuen kehittyessään tummemmiksi. Ulostuloaukot ovat pyöreitä ja läpimitaltaan 5–6 mm.[4][7]
Tremex-suvun lajit voi erottaa muista puupistiäisistä niiden isäntälajin mukaan. Muista puupistiäisistä lajin erottaa lyhyemmistä tuntosarvista, jossa Tremexeillä on 14-15. Niiden ruumiista puuttuvat myös pitkät keltaiset karvat.[6][8]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Lajin luonnollinen levinneisyysalue on Euraasia, mutta sittemmin laji on levinnyt myös Australiaan ja Chileen, jonne sen uskotaan levinneen puutavaran mukana.[2][9][5] Suomessa laji on melko harvinainen[8].
Ampiaispuupistiäinen munii munansa kesävihantiin lehtipuihin. Pääasiassa poppeleihin (Populus) ja pajuihin (Salix). Muita lajin suosimia sukuja ovat omenapuut (Malus), päärynät (Pyrus), pyökit (Fagus) ja vaahterat (Acer). Yleensä puut ovat kuolleita tai sairaita, mutta lajin on todettu munivan myös eläviin poppeleihin (Populus), jonka takia eläintä pidetään tuhoeläimenä.[2][10][4]
Ampiaispuupistiäinen elää symbioosissa Cerrena unicolor-sienen kanssa, joka toimii sen toukkien ravintona. Pistiäiset kantavat sienen itiöitä takaruumiin rauhasissa, josta ne siirtyvät munan kanssa puuhun. Sieni tuhoaa puusolukkoa, johon toukka voi kaivaa tunneleita ja käyttää sienirihmastoa ravintonaan.[4]
Elämänkierto muokkaa
Ampiaispuupistiäisten kehitysvaiheiden määrää, kehityskauden pituutta ja sukupolvien määrää vuodessa ei tunneta.[4]
Pistiäinen munii munansa, ja samalla symbioottisen sienen itiöt, puun jälsikerrokseen. Toukka kaivautuu syvemmälle puuhun ja elää sienirihmalla. Sen kaivamat käytävät voivat saavuttaa metrin pituuden. Toukka koteloituu käytäviin, muutaman senttimetrin päähän puun pinnasta. Kuoriuduttuaan täysikasvuiset yksilöt kaivavat tiensä leuoillaan ulos puusta.[4]
Toisten puupistiäisten perusteella oletetaan, että täysikasvuiset ampiaispuupistiäiset eivät koskaan syö ja elävät vain sen aikaa, että ehtivät paritella ja munia. Suurimman osan elämästään ampiaispuupistiäiset elävät siten puun sisällä. Aikuisten ilmaantuminen jatkuu kesästä syksyyn.[4]
Koiraat kuoriutuvat naaraita aiemmin ja parveilevat puun yllä. Parittelu tapahtuu puun yläosissa. Aikuisten ilmaantuminen jatkuu kesästä syksyyn.[4][5]
Lähteet muokkaa
- Fauna Europaea: [vanhentunut linkki] (tieteellinen luokittelu)
- Matti Viitasaari: ”Sahapistiäiset”, Suomen luonto. Selkärangattomat eläimet, s. 180–183. suomenkielisen nimen lähde. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-35-6373-1.
- New Pest Response Guidelines: Tremex Wood Wasp (Tremex fuscicornis). United States Department of Agriculture (USDA), 2012. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)