Ammoniumdikromaatti
Ammoniumdikromaatti ((NH4)2Cr2O7) on ammonium- ja dikromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kromiyhdisteiden valmistuksessa, katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, valokuvauskemikaalina ja tekstiilien käsittelyssä.
| Ammoniumdikromaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (NH4)2Cr2O7 |
| Moolimassa | 252,084 |
| Ulkomuoto | Punaoranssi kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 170 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,155 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 360 g/l (20 °C)[3] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa ammoniumdikromaatti on oranssinpunaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja reagoi orgaanisten liuottimien kanssa. Muiden dikromaattien tavoin ammoniumdikromaatti on hyvin voimakas hapetin. Kuumennettaessa noin 170 °C:n lämpötilaan ammoniumdikromaatti hajoaa kiivaalla reaktiolla ja saattaa syttyä palamaan. Reaktion tuotteina muodostuu dikromitrioksidia, typpeä ja vettä.[1][2] Tätä reaktiota kutsutaan tulivuorireaktioksi.
- (NH4)2Cr2O7 → Cr2O3 + N2 + 4 H2O
Muiden dikromaattien tavoin ammoniumdikromaatti on myrkyllistä ja karsinogeenista.[3]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Ammoniumdikromaattia voidaan valmistaa natriumdikromaatin ja ammoniumkloridin tai harvemmin ammoniumsulfaatin välisellä vaihtoreaktiolla. Reaktiossa sivutuotteena muodostuva natriumkloridi tai -sulfaatti voidaan erottaa kiteyttämällä kuumasta vesiliuoksesta ja ammoniumdikromaatti kiteytyy liuosta jäähdyttämällä. Dikromaattina voidaan käyttää myös kalsiumdikormaattia, jolloin liuoksesta saostuu niukkaliukoinen kalsiumsulfaatti. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on ammoniakin ja kromihapon välinen reaktio. Näin saadaan ammoniumkromaattia, jonka alkalimetallipitoisuus on pieni.[1][2][4]
Ammoniumdikromaattia voidaan käyttää puhtaan dikromitrioksidin ja katalyyttinä käytettävän dikromitrioksidin ja alumiinioksidin seoksen valmistamiseen. Sitä voidaan käyttää myös pyrotekniikassa, orgaanisissa synteeseissä katalyyttinä, nahan värjäyksessä peittana, puun lahonestoon ja valokuvausreagenssina.[1][2][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 420–421. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.10.2014
- ↑ a b Ammoniumdikromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.10.2014
- ↑ a b Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 6.10.2014