Aminaalit
Aminaalit eli aminoasetaalit tai geminaaliset diamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden rakenteessa samaan hiiliatomiin on sitoutunut kaksi aminoryhmää eli ne ovat asetaalien typpianalogeja. Aminaalien rakennetta voidaan kuvata yleisellä kaavalla R2C(NR2)2, missä R merkitsee hiilivetyryhmää. Aminaalien rakenne esiintyy useissa alkaloideissa.[1][2][3]
Ominaisuudet muokkaa
Aminaalit ovat suhteellisen pysyviä yhdisteitä. Happamissa vesiliuoksissa ne kuitenkin helposti hydrolysoituvat aldehydieksi tai ketoneiksi ja amiineiksi. Rengasrakenteiset aminaalit ovat avoketjuisia yhdisteitä stabiilimpia. Mikäli aminaaliryhmän viereiseen hiileen on sitoutunut vetyatomi hajoaa aminaali helposti kuumennettaessa muodostaen enamiinin.[2][3]
Valmistus muokkaa
Tavanomaisin tapa valmistaa symmetrisiä aminaaleja eli aminaaleja, joissa kumpaankin typpiatomiin sitoutuneet alkyyli- tai aryyliryhmät ovat samanlaisia, on aldehydin tai ketonin reaktio sekundäärisen amiinin kanssa. Mikäli amiinissa on aminoryhmän viereiseen hiileen sitoutuneena vetyatomi, muodostuu reaktiossa helposti enamiineja. Aminaalin muodostuksen ensimmäisessä vaiheessa nukleofiilinen amiini reagoi elektrofiilisen karbonyyliyhdisteen kanssa muodostaen hemiaminaalin. Hemiaminaalista eliminoituu vettä, jolloin muodostuu elektrofiilinen iminiumioni. Toinen amiinimolekyyli reagoi iminiumionin kanssa muodostaen aminaalin.[2][3]
Muita yleisesti käytettyjä tapoja symmetristen aminaalien valmistukseen ovat aromaattisten aldehydien ja silyloitujen amiinien välinen reaktio sekä geminaalisten dihalogeeniyhdisteiden kuten dikloorimetaanin tai bis(kloorimetyyli)eetterin ja amiinin välinen reaktio. Tyypillisin tapa valmistaa asymmetrisiä aminaaleja, joissa aminoryhmien hiilivetysubstituentit ovat erilaiset, on amiinien reaktio iminiumsuolojen kanssa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Aminals IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 11.4.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1283. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alan R. Katritzky,Otto Meth-Cohn,Gordon W. Kirby,Charles Wayne Rees: Comprehensive Organic Functional Group Transformations, s. 404-413. Elsevier, 1995. ISBN 978-0080423258. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.4.2015). (englanniksi)