Amfibiovaunu
Amfibiovaunu on panssarivaunu, joka on täysin uintikykyinen ilman lisälaitteita (kuten esimerkiksi kahluuputkea).
Historiaa
muokkaaAmfibiovaunujen edeltäjänä voidaan pitää Orukter Amphibolosia, jonka kehitti yhdysavaltalainen keksijä Oliver Evans vuonna 1805. Vuonna 1806 ensimmäiset amfibioajoneuvot todella valmistuivat.
Sotilaskäytössä amfibioajoneuvot olivat ensimmäistä kertaa ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan jälkeen kehitystyö oli vähäistä ja alkoi uudelleen vasta toisen maailmansodan aikana. Vaikka toisessa maailmansodassa amfibiovaunut eivät saavuttaneet suurta suosiota sotilaiden joukossa, havaittiin ylemmässä johdossa tämä erittäin käytännölliseksi tavaksi ylittää vesistöjä ilman siltoja tai muita vastaavia vesistönylitystapoja. Kehitys jatkui ja kylmän sodan aikana amfibiovaunut kehittyivät nykyaikaiselle tasolleen. Silloin kehittyneimpiä amfibiovaunuja olivat BMP-rynnäkköpanssarivaunut.
Tämä vaunutyyppi asetettiin Suomessa vesistötoimintakieltoon Taipalsaaren onnettomuuden johdosta.
Vuonna 2007 Suomen merkittävin amfibiosotilasajoneuvo on Pasi-panssariauto.