Alois von Aehrenthal

Alois Leopold Johann Baptist Lexa von Aehrenthal (27. syyskuuta 1854 Hrubá Skála, Böömi17. helmikuuta 1912 Wien, Itävalta)[1] oli itävaltalainen kreivi ja diplomaatti, joka toimi Itävalta-Unkarin ulkoministerinä vuosina 1906–1912. Hänen johdollaan Itävalta-Unkari liitti lokakuussa 1908 Bosnia-Hertsegovinan itseensä, mistä oli seurauksena kansainvälisiä suhteita koetellut Bosnian kriisi.

Alois Lexa von Aehrenthal vuonna 1910.

Von Aehrenthal oli lähtöisin Lexa-nimisestä varakkaasta maanomistajasuvusta, joka oli aateloitu vuonna 1790.[2] Hän aloitti diplomaattiuransa 1877 attaseana Itävalta-Unkarin Pariisin-lähetystössä ja toimi vuosina 1888–1895 lähetystöneuvoksena Pietarissa, 1895–1899 lähettiläänä Bukarestissa, 1899–1900 ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä sekä 1900–1906 suurlähettiläänä Pietarissa. Von Aehrenthal nimitettiin lokakuussa 1906 uudeksi ulkoministeriksi kreivi Agenor Gołuchowskin seuraajana. Hän omaksui pian edeltäjäänsä selvästi aggressiivisemman ulkopoliittisen linjan, joka suuntautui varsinkin Venäjää vastaan.[1][2]

Ottomaanien valtakunnassa heinäkuussa 1908 tapahtuneen nuorturkkilaisten vallankumouksen jälkeen von Aehrenthal päätti liittää vuodesta 1878 Itävalta-Unkarin miehittämän Bosnia-Hertsegovinan kokonaan kaksoismonarkiaan, ennen kuin turkkilaiset saisivat sen hallintaansa. Syyskuussa 1908 hän teki Buchlaussa Venäjän ulkoministeri Aleksandr Izvolskin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Venäjä ei vastustaisi Bosnian liittämistä Itävalta-Unkariin, jos Itävalta-Unkari vastaavasti tukisi Turkin salmien avaamista Venäjän sota-alusten käyttöön. Venäjän yllätykseksi Itävalta-Unkari toteutti Bosnian liittämisen vain kolme viikkoa myöhemmin.[3] Tämä herätti tuohtumusta varsinkin Serbiassa, minkä lisäksi Izvolski katsoi von Aehrenthalin huijanneen häntä neuvotteluissa ja sota Venäjän kanssa näytti uhkaavan.[1] Ilman liittolaistensa tukea jäänyt Venäjä kuitenkin perääntyi kiistassa ja tunnusti lopulta 1909 Bosnian kuulumisen Itävalta-Unkarille, minkä myötä kriisi päättyi.[3]

Von Aehrenthal vastusti vuonna 1911[4] Itävallassa esitettyjä ideoita ehkäissodan aloittamisesta Venäjää tai Italiaa vastaan. Hän pyrki päinvastoin parantamaan Itävalta-Unkarin suhteita Italiaan ja tuki Italian valloituspyrkimyksiä Libyassa[1], vaikka vaatikin italialaisia pidättäytymään sotatoimista Adrianmerellä. Tämä aiheutti konfliktin hänen ja armeijan esikuntapäällikkö Franz Conrad von Hötzendorfin välillä, sillä Conrad von Hötzendorf vaati Itävalta-Unkaria ryhtymänä ennaltaehkäisevään sotaan Italiaa vastaan. Kumpikin osapuoli erotettiin lopulta tehtävistään, Conrad von Hötzendorf marraskuussa 1911 ja von Aehrenthal alkuvuonna 1912. Hän oli tuolloin jo kuolinvuoteellaan leukemian vuoksi.[4]

LähteetMuokkaa

  • Sondhaus, Lawrence: The Naval Policy of Austria-Hungary, 1867-1918: Navalism, Industrial Development, and the Politics of Dualism. West Lafayette, Indiana: Purdue University Press, 1994. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Alois, Graf Lexa von Aehrenthal (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.6.2013.
  2. a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 51–52 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.6.2013.
  3. a b Bosnian crisis of 1908 (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.6.2013.
  4. a b Sondhaus 1994, s. 205
  Edeltäjä:
Agenor Gołuchowski
Itävalta-Unkarin ulkoministeri
lokakuu 1906 – 1912
Seuraaja:
Leopold von Berchtold