Induktiolla tarkoitetaan kehitysbiologiassa tapahtumaa, jossa kudos määrää toisen kudoksen kehityssuunnan. Joskus induktorina tai induktion kohteena ovat yksittäiset solut.

Esimerkki induktiosta on ihmisen silmän linssin muodostuminen. Väliaivot pullistuvat ektodermia eli alkion päällyskerrosta kohti. Väliaivon pullistuma indusoi ektodermin kuroutumaan sisälle päin ja muodostamaan linssin. Linssi indusoi edelleen ektodermista sarveiskalvon.

Induktiot jaetaan primaari- ja sekundaari-induktioihin. Primaari-induktio on neurulaatio, eli neuraaliputken muodostuminen. Sekundaari-induktioita ovat kaikki primaari-induktion jälkeiset tapahtumat. Esimerkiksi silmän induktio on sekundaari-induktio.

Induktion saa aikaan kudoksen erittämät aineet, jotka vaihtelevat tapauskohtaisesti. Esimerkiksi neurulaatiossa tärkeässä osassa on mesodermin erittämä noggin-proteiniini.

Induktiossa välittyvät kemikaalit aiheuttavat soluille kudosspesifisen geenitoiminnan. Induktion alettua on kudoksen kohtalo yleensä peruuttamattomasti päätetty. Joissain tapauksissa, kuten raajan regeneraatiossa solut pystyvät muuttamaan kohtaloaan.