Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Hänen mukaansa nimettiin myös porauslautta.

Alexander Lange Kielland (18. helmikuuta 1849 Stavanger6. huhtikuuta 1906 Bergen) oli norjalainen tehtailija ja kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneita, novelleja että draamaa, ja häntä pidetään yhtenä Norjan suurimmista 1800-luvun kirjailijoista.[1][2]

Alexander Lange Kielland
Alexander Kielland.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 18. helmikuuta 1849 – 6. huhtikuuta 1906
Stavanger
Kuollut 6. huhtikuuta 1906 (57 vuotta)
Bergen
Ammatti kirjailija, tehtailija
Puoliso Beate Ramsland
Vanhemmat Jens Zetlitz Kielland ja Christiane Lange
Kirjailija
Aikakausi 1879-1891
Tyylilajit realismi
Esikoisteos Novelletter (1879), Nye Novelletter, For Scenen ja Tre Smaastykker (1880)
Muuta tietoa
Vuonna 1907 paljastettiin Kiellandin rintakuva Reknesparkenissa Moldessa, tekijänä Peder S. Krøyer, lahjoittajana Bjørnstjerne Bjørnson,
Vuonna 1929 Stavangerin aukiolla paljastettiin Kiellandin patsas, tekijänä Magnus Vigrestad,
Kiellandin mukaan on nimetty porauslautta Alexander Kielland
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Alexander Kiellandin patsas Stavangerissa
Alexander Kiellandin rintakuva Reknes-puistossa Moldessa

Sisällysluettelo

Perhe, opinnot ja työuran alkuaMuokkaa

Kielland syntyi Jens Zetlitz Kiellandin ja Christiane Langen varakkaaseen kauppias- ja konsuliperheeseen. Hän avioitui Beate Ramslandin kanssa 1872.

Kielland kävi Stavangerin katedraalikoulua ja tuli ylioppilaaksi 1867. Hän opiskeli oikeustiedettä ja suoritti kandidaatin tutkinnon 1871.

1872 Kielland osti Malden tiilitehtaan Stavangerista ja toimi sen johtajana vuoteen 1881, jolloin luopui tehtaasta. Tänä aikana hän tutustui työelämään ja työntekijöihin sekä syvällisesti perehtyi omaa aikakauttaan ja tulevaisuutta valottaviin yhteiskunnallisiin vaikuttajiin: Heine, Darwin, Stuart Mill ja Brandes. Søren Kierkegaardin teokset tekivät häneen syvän vaikutuksen. Hän päätti kohdistaa luovat voimavaransa sosiaaliseen kritiikkiin ja uudistuksiin.[2]

KirjailijanaMuokkaa

DebyyttiMuokkaa

Kiellandin läpimurtoteos oli elegantilla, selvällä tyylillä kirjoitettu Novelletter (1879), jolla hän pääsi proosakirjailijoiden etujoukkoon. Nye Novelletter, For Scenen ja Tre Smaastykker (1880) olivat uusia näyttöjä valloittamallaan tyylialueellaan. Camilla Collettin Sidste Bladeskuespillet osaltaan innoitti Kiellandia kirjoittamaan näytelmän Paa Hjemveien (1878), jossa Kielland suuntautui kulttuuritaistelussa vasemmistolaisuuteen.[2]

Kirjailijana: kärkevyyttä, lyyrisyyttä, satiiriaMuokkaa

1880 Kielland julkaisi lyyrisen, osittain satiirisen romaanin Garman & Worse, joka kuvaa mestarillisesti hänen syntymäpaikkaansa sekä varallisuuden ja köyhyyden välistä ristiriitaa entisenä ja silloisena aikana. Arbeidsfolk (1881) näyttää katkeran kuvan byrokratiasta vasemmassa siivessä poliittisen taistelun aikana. Vastaavasti Else herätti voimakasta ärsytystä. En Julefortællingissä (1881) Kielland hyökkäsi kristillisen moraalin taustalta kohoavaa tekopyhyyttä vastaan. Romaani Skipper Worse (1882) tuli yllätyksenä. Siinä nähdään kulttuurihistoriallinen aikajakso Stavangerista 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Samalla hän kuvaa ymmärryksellä ja sympatialla Haugen taisteluja valtion kirkkoa vastaan.

To Novelletter fra Danmark (1882) sisältyy yksi Kiellandin ankarimmista sosiaalisista novelleistaan ​​ja toinen hänen taiteellisimmista. Sitten hän ja Edvard Brandes julkaisivat Garman & Worse'n näytelmänä (1883). Kasvatusromaanissa Gift (1883) hän hyökkäsi latinalaista opetusta ja virallista tekopyhyyttä vastaan. Samaan aikaan hän antoi erinomaisen kuvan naisesta, joka hukkui pienen kaupungin ahtaissa olosuhteissa. Teoksessa Fortuna (1884) kuvattiin tulevaisuuden talouskriisiä ja hyökättiin yritysten vaikutusvaltaa vastaan. Fortuna esitettiin televisiossa vuonna 1993.[2]

Myöhempi toimintaMuokkaa

Kielland asui Ranskassa 1886-1888. Hän otti Stavanger Avisissa vastuun toimituksesta 1889, mutta luopui tehtävästä vuoden kuluttua. Konservatiivisia panssarjoukkoja käsittelevä artikkelisarja 1890 tuli hänelle painolastiksi vuonna. Vaikka Kielland oli demokraatti ja vasemmistolainen, puolue hylkäsi hänet. Hänet luokiteltiin nousukkaaksi. Syksyllä 1891 hänestä tuli Stavangerin pormestari ja vuonna 1902 lääninvaltuutettu (piirikuvernööri) Romsdalenissa. Tänä aikana hän julkaisi enää harvoja teoksia.[2]

HuomioitaMuokkaa

Kielland paljasti siis töissään köyhien ahdinkoa ja kirkonmiesten tekopyhyyttä sekä satirisoi byrokratiaa ja oppineisuutta. Kiellandin teoksia käännettiin suomeksi jo hänen elinaikanaan.[3]

Kielland kuoli Bergenin sairaalassa ja haudattiin Stavangeriin. Vuonna 1907 julkistettiin Peder S. Krøyerin Kiellandin rintakuva Reknesparkenissa Moldessa. Patsaan lahjoitti Bjørnstjerne Bjørnson, joka itse piti paljastuspuheen. Vuonna 1929 Stavangerin aukiolla paljastettiin kuvanveistäjä Magnus Vigrestadin luoma Kiellandin patsas.[2]

TeoksiaMuokkaa

  • Laivuri Worse, suomentanut Elisabeth Löfgren. Holm, 1883.
  • Karen, suomentanut Elisabeth Löfgren. Holm, 1883.
  • Työmiehiä : romaani, suomentanut Teuvo Pakkala. Kivekäs, 1884.
  • Rakkaus ja viattomuus, suomentanut Aatto Suppanen. WSOY, 1885.
  • Novelleja, suomentanut Pekka Aho. Kivekäs, 1885.
  • Myrkkyä, suomentanut J. A. Saivo. A.Allardt, 1888.
  • Jaakoppi, suomentanut Juhani Aho. Päivälehti, 1891.

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Alexander Lange Kielland Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.3.2016.
  2. a b c d e f Store norske leksikon: Alexander Kielland
  3. Liukkonen Petri: Alexander (Lange) Kielland (1849-1906) Authors' Calendar. Viitattu 30.3.2016.
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: