Aleksandr Lukitš Volkov
Aleksandr Lukitš Volkov (ven. Алекса́ндр Лу́кич Во́лков; 25. joulukuuta 1928, Karjalan tasavallan nykyisen Prääsän piirin Jessoilan kylä – 4. huhtikuuta 2020[1]) oli karjalainen runoilija.
Toisen maailmansodan aikana Aleksandr Volkov oli evakuoituna Sverdlovskin alueella. Palattuaan Karjalaan hän suoritti tutkinnon Petroskoin osuustoimintateknikumissa ja Karjalan pedagogisessa instituutissa. Hän työskenteli osuuskunta- ja ammattiyhdistystehtävissä, tasavallan kauppaministeriössä ja vuosina 1964–1991 Karellestorg-yhtiön johtajana.
Eläkkeelle jäätyään Volkov omisti aikansa kirjalliselle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Vuonna 1997 ilmestyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Pieni Dessoilu. Hänet tunnettiin myös klassisen venäläisen runouden kääntäjänä. Karjalan lisäksi Volkov kirjoitti venäjäksi. Vuodesta 1999 hän toimi Karjalan rahvahan liiton puheenjohtajana.[2]
Teokset
muokkaa- Pieni Dessoilu: runot, kiännökset. Petroskoi, 1997.
- Ven’an runot livvin kielel. Petroskoi, 1998.
- Večnyj ogon’ = Iguine tuli. Petrozavodsk, 2000.
- Järvet Karjalan: vallitut runot. Petroskoi: Periodika, 2003.
- Slovo o livah = Liivin virret. Petrozavodsk, 2004.
Lähteet
muokkaa- ↑ Прощание с народным писателем Карелии Александром Волковым пройдет сегодня stolicaonego.ru. Viitattu 1.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 179. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0
Aiheesta muualla
muokkaa- Lyhyt elämäkerta Folklorno-literaturnoje nasledije Russkogo Sever -sivustolla[vanhentunut linkki] (venäjäksi)
- Elämäkerta Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden 8. konferenssin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)