Aleksandr Bek
Aleksandr Alfredovitš Bek (ven. Алекса́ндр Альфре́дович Бек, 3. tammikuuta 1903 (J: 21. joulukuuta 1902) Saratov – 2. marraskuuta 1972 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Aleksandr Bek syntyi sotilaslääkärin perheeseen. Vuonna 1919 hän liittyi vapaaehtoisena puna-armeijaan ja työskenteli sittemmin lehtimiehenä. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana.[1]
Bekin tuotannon keskeisiä aiheita ovat metalliteollisuus ja toinen maailmansota.[1] Hänen ensimmäinen pienoisromaaninsa (1934) kertoo metallurgi Mihail Kurakosta. Kirjailijan teki tunnetuksi Moskovan puolustustaisteluja tuoreeltaan kuvannut pienoisromaani ”Volokolamskin valtatie” (Volokolamskoje šosse, 1943–1944). Sodan jälkeen hän palasi jälleen teollisuusaiheisiin. Sotateemaa jatkoivat vuonna 1960 ilmestyneet pienoisromaanit Neskolko dnei (”Muutamia päiviä”) ja ”Kenraali Panfilovin reservi” (Rezerv generala Panfilova).[2] Vuonna 1965 valmistuneen romaanin ”Uskollisuuden mitta” (Novoje naznatšenije) päähenkilön taustalla on Stalinin ajan metalliteollisuusministeri Ivan Tevosjan. Se ilmestyi Saksassa vuonna 1972, mutta Neuvostoliitossa vasta vuonna 1986.[3]
Suomennettuja teoksia muokkaa
- Nimellä Aleksander Bek
- Volokolamskin valtatie. Suom. Aarre Lehto. Helsinki: Kansankulttuuri, 1946. (2. painos 1962, 3. painos 1975.)
- Kenraali Panfilovin reservi. Suom. Juhani Konkka. Helsinki: Kansankulttuuri, 1961.
- Uskollisuuden mitta. Suom. saksannoksesta Tampereen kieli-instituutin kääntäjäryhmä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 87. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 149–150. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 88. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.