Aldo Clementi (25. toukokuuta 1925 Catania, Italia3. maaliskuuta 2011) oli italialainen säveltäjä. Hän opiskeli pianonsoittoa ja valmistui 1946. Sävellyksenopintonsa hän aloitti 1941. Hänen opettajiinsa kuuluivat Alfredo Sangiorgi ja Goffredo Petrassi. Hän sai diplomin vuonna 1954 ja osallistui Darmstadtin kesäkursseille vuosina 1955–1962. Clementiin vaikutti merkittävästi Bruno Madernan tapaaminen vuonna 1956, kuten myös RAI:n elektronisen musiikin studiolla työskentely Milanossa.

Clementin ensimmäinen esitetty teos oli Poesia di Rilke (1946; Wien, 1947). Huomattavampi tapahtuma oli Cantatan (1954) kantaesitys, joka kuultiin Pohjois-Saksan radiossa (Hampuri) 1956. Vuonna 1959 Clementi sai ISCM:n kilpailussa toisen palkinnon teoksellaan Episodi (1958) ja 1963 ensimmäisen palkinnon teoksellaan Sette scene da "Collage" (1961).

Clementi opetti musiikin teoriaa Bolognan yliopistossa vuosina 1971–1992.

Donatonin tavoin Clementi omaksui sarjallisuuden mutta hylkäsi sen myöhemmin ja kehitti lopulta oman hyvin yksilöllisen tyylinsä.[1]

Teokset muokkaa

  • Episodi (1958) orkesterille
  • Ideogrammi n. 1 (1959) 16 soittimelle
  • Triplum (1960) huilulle, oboelle ja klarinetille
  • Collage (1961), näyttämöteos
  • Informel 2 (1962) 15 esittäjälle
  • Collage 2 (1962), elektroninen teos
  • Informel 3 (1961–1963) orkesterille
  • Intavolatura (1963) cembalolle
  • Variante A (1964) sekakuorolle ja orkesterille
  • Konsertto (1970) pianolle ja 7 soittimelle
  • Konsertto (1975) pianolle, 24 soittimelle ja carilloneille
  • Clessidra (1976) kamariorkesterille
  • L'orologio di Arcevla (1979) 13 esittäjälle
  • Variazioni (1979) alttoviululle
  • Capriccio (1979–1980) alttoviululle ja 24 soittimelle
  • Dodici variazioni (1980) kitaralle
  • Fantasia su roBErto FABbriCiAni (1980–1981) huilulle ja nauhalle
  • Es (1981), näyttämöteos
  • Parafrasi (1981), prosessorilla toteutettu 18-ääninen kaanon
  • Adagio (1983), kvintetille preparoidun pianon kanssa
  • Ouverture (1984) 12 huilulle
  • Konsertto (1986) pianolle ja 14 soittimelle
  • Fantasia (1987) neljälle kitaralle
  • Tribute (1988) jousikvartetille
  • Berceuse (1989) orkesterille
  • Romanza (1991) pianolle ja orkesterille
  • The Plaint (1992) naisäänelle ja 13 soittimelle
  • Sonate Y. (2002) viululle

Lähteet muokkaa

  1. Mode Records (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Aldo Clementi