Albert Hull

Albert Wallace Hull (1880–1966) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka kehitti elektroniputkia. Hän keksi 1920-luvulla tyratroniksi kutsutun elektroniputken, joka vaihtovirta voitiin muuttaa tasavirraksi sekä kaksihilaisen tetrodin.[1]

Albert Hull vuonna 1921.

Hull suuntautui aluksi humanistisille aloille ja suoritti Yalen yliopistossa loppututkinnon kreikan kielessä. Hän päätyi kuitenkin vaihtamaan alaa ja suoritti Yalessa fysiikan loppututkinnon. Vuonna 1914 hän pestautui General Electric -yhtiön tutkimuslaboratorioon Schenectadyyn. Hänen 1921 julkaistu tutkimuksensa käsitteli elektronien liikettä samankeskisten sylintereiden välissä. Tätä laitetta hän kutsui magnetroniksi. 1930-luvulla Hull alkoi kehittää sellaisia metalliseoksia, joilla olisi sama lämpölaajenemiskerroin kuin lasilla. Niiden ansiosta lasi-metalliliitokset saatiin kestäviksi.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 3, s. 261. Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18420-9.