Avaa päävalikko

Aktiivisuuspedagogiikka on eräs opetuksen toteuttamisen tapa ja keino.

Tässä tavassa opettaa oppilaan rooli opetuksessa halutaan aktiiviksi, jolloin opettajan tehtävä ei ole esiintymistä vaan olosuhteiden järjestelyä[1] Näin ollen oppilaan tai jopa aikuisen oppimisen uskotaan perustuvan lapsen tai aikuisen aitoihin kokemuksiin, joita hän on saanut leikkimällä, työtä tekemällä tai ilmiöitä tutkimalla. Ajatuksena on myös turvata lapsen tai aikuisenkin mahdollisuus osallistua aktiivisti oman toimintansa ohjaamiseen.

HistoriaaMuokkaa

Eräänlaisena aktiivisuuspedagogiikan perustajana voidaan pitää John Deweytä, joka enemmän kuin kukaan toinen teoreetikko on vaikuttanut nykyisin vallalla olevaan ”uuden koulun” ajatukseen kaikkialla maailmassa. Tämä Deweyn aikuispedagogiikka on vaikuttanut muun muassa W. H. Kilpatriciin ja projektimetodiin sekä eurooppalaiseen ajatukseen työkoulusta, jonka luojina ovat toimineet J. Linghart, O. Decroly ja G. Kerschenstern.[2]

LähteetMuokkaa

  • Martti Helströmin blogi
  • Martti Helström; Pedagogiikan aakkoset. Pedagogiikka 11.9.2007.
  • Hytönen, J.; Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. Helsinki. WSOY. 2008.

ViitteetMuokkaa

  1. http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/03/kuukauden-kirja-lapsikeskeisen.html.
  2. Ari Naakka ja Petri Niemi; Ilhimen, ympäristä ja oppiminen[1].