Akamella
Akamella sijaitsee Pohjois-Ruotsissa Pajalan kunnassa Muonionjoen jokitörmällä noin kuusi kilometriä Muodoslompolosta pohjoiseen. Akamellassa sijaitsee Muonionniskan ensimmäinen hautausmaa. Hautausmaa on perustettu vuonna 1663 Markkinan kirkon vaikutuspiiriin[1]. Ennen Akamellan hautausmaata vainajat kuljetettiin Muonion alueelta Matarengin hautausmaalle.[2] Akamellaan haudattiin ihmisiä alueelta, jossa eli saamelaisia ja uudisrakentajia. Alue oli noin kymmenen peninkulmaa Muonion ympäri. Tuohon aikaan kirkkoja oli harvassa. Lähimmät olivatkin juuri Markkinan kirkko sadan kilometrin päässä ja Köngäsen ruukin kirkko Pajalan ulkopuolella.[3]
Hautausmaan historiaa muokkaa
Väkevistä saarnoista ja kirkollisista toimituksista huolimatta Lapissa istui 1600-luvulla lujassa noituus ja taikauskoisuus. Tällä tavoin noituus ja taikauskoisuus pesiytyi myös Akamellaan. Tarina kertoo, että Akamellan hautauspaikaksi on valinnut vainaja itse. Lapinakka oli haudattu. Hänet oli pantu ensin sopivaksi katsottuun tievaan Muonionjoen varressa. Akka ei kuitenkaan saanut kaipaamaansa rauhaa, vaan ilmestyi sieltä ihmisilmoille huolestuneena sanoen: "Ei tähän tievaan, mutta siihen, joka on alempana". Ja niin vainaja siirrettiin anomaansa jokimutkaan. Tästä tarinasta sai alkunsa Akamellan hautausmaan levoton historia.[4]
Akamellan ympärillä oli aiemmin hirsimuuri. Muurin sisäpuolella oli talvisin avantoja, joihin vainajat laitettiin odottamaan kesää ja roudan sulamista, jotta vainajalle voitiin kaivaa hauta. Vainaja laitettiin usein joko arkkuihin tai ahkioihin,[3] mutta vainajaa varten voitiin myös veistää noin 4–5-kertainen hirsikehä, joka oli niin suuri, että siihen voitiin haudata myöhemmin myös muita suvun jäseniä. Kehikon päälle ladottiin lankuista peite. Hautamuistomerkkinä saattoi olla 3-metrinen veistetty tukki, johon oli kaiverrettu risti ja ristiin vainajan nimi. Ristin yläpuolella syvennyksessä sijaitsi pyöreä lasi, jota kutsuttiin uskonsilmäksi.[5]
Suomen sodan (1808–1809) päätyttyä muodostui uusi valtakunnan raja Könkämäenoa, Muonionväylää ja Tornionjokea pitkin. Raja paloitteli pitäjät ja seurakunnat kahteen osaan. Näin kävi Muoniollekin ja Akamella jäi vainajineen Ruotsin puolelle, koska se sijaitsi joen länsirannalla. Seurakuntalaisten yhteisen kalmiston historia päättyy oikeastaan tähän, kuitenkin vasta vuonna 1823.[6] Muonion tultua omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1812 perustettiin nk. kirkkotarhan hautausmaa kirkon viereen[5]. Ja näin Akamellan hautausmaa alkoi jäädä unohduksiin. Hirsikehien päältä kattolankut lahosivat ja tippuivat alas, jolloin vanhan kansan luut olivat näkösällä. Akamella oli pelottava paikka. Pelontunnetta lisäsivät kaikenlaiset peltiset kilistimet, jotka oli laitettu hautamuistomerkkien yhteyteen. Tyypillisin kilistin oli tuuliviiri. Tuulisella ilmalla ne saivat aikaan epämiellyttäviä ääniä ja tekivät hautausmaasta entistäkin kammottavamman.[7] Viimein Muonionalustan kauppias Kusto Forsström kauhistui hoitamattomiin hautoihin ja laitatutti ne omalla kustannuksellaan kuntoon[8].
Viimeinen ruumis Akamellaan on haudattu noin vuonna 1902. Hän oli Karesuvannon nimismies Forsström, eli edellä mainitun "Muoniovaaran porvarin poika". Häntä kutsuttiin pikkupapiksi. Hän oli nimittäin lukenut papiksi, mutta ryhtynyt nimismieheksi, koska ei kokenut tuntevansa kutsumusta papin työhön.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Tausta Akamellan kirkkotarhalle / Ahti Paulaharju, Jatuli, Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu, 1964, sivu 5-6
- ↑ Muonion varhaisemmista ajoista / Erkki Kitkiöjoki, Muotka-Rantakokko -suvut ylimuoniolaisia sukuja 1600-luvulta 2000-luvulle, Oulu print Oy, 2002, sivu 33
- ↑ a b Opastaulu Akamellassa. Luettu 1. elokuuta 2008
- ↑ Tausta Akamellan kirkkotarhalle / Ahti Paulaharju, Jatuli, Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu, 1964, sivu 6
- ↑ a b Näin elettiin ennen - Fetti Muotka muistelee, Ylimuonion Rauhan Sana, 2002, sivu 53
- ↑ Tausta Akamellan kirkkotarhalle / Ahti Paulaharju, Jatuli, Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu, 1964, sivu 7
- ↑ a b Näin elettiin ennen - Fetti Muotka muistelee, Ylimuonion Rauhan Sana, 2002, sivu 54
- ↑ Muonion varhaisemmista ajoista / Erkki Kitkiöjoki, Muotka-Rantakokko -suvut ylimuoniolaisia sukuja 1600-luvulta 2000-luvulle, Oulu print Oy, 2002, sivu 34