Aila Marjatta Lauha (o.s. Koivisto, s. 16. syyskuuta 1951 Oulu) on suomalainen kirkkohistorioitsija ja professori (emerita).

Professori Aila Lauha vuonna 2018

Elämä ja ura

muokkaa

Aila Lauhan isä oli Sallan kirkkoherra, kansanedustaja Risto Erkki Koivisto (1908–1972) ja äiti opettaja Hilkka Tellervo Koivisto o.s. Lamminaho (1908–1989). Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun Normaalilyseosta 1970 ja opiskeli Helsingin yliopistossa teologiaa sekä historiaa. Lauha valmistui teologian maisteriksi 1975, filosofian maisteriksi 1986 ja teologian lisensiaatiksi 1987. Hän väitteli teologian tohtoriksi 1990 kirkkohistorian alalta; väitöskirja käsitteli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuhteita ja ekumeenisia yhteyksiä 1917–1922.

Lauha on työskennellyt Helsingin yliopistossa vuodesta 1975 lähtien, aluksi hallinto- ja suunnittelutehtävissä, sittemmin tutkijana ja opettajana: Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti 1991, kirkkohistorian professori 1997-2019, opetusalana uusimman ajan kirkkohistoria.

Lauha toimi Teologisen tiedekunnan dekaanina kymmenen vuotta (2004–2013) ja sitä ennen varadekaanina ja laitosjohtajana. Hän oli teologisen tiedekunnan promoottori 2017.

Puoliso vuodesta 1979 dosentti Risto Sakari Lauha (s. 1943). Heillä on kaksi poikaa.[1]

Tieteellinen toiminta

muokkaa

Aila Lauhan tutkimustyön painopisteinä ovat uskonto ja politiikka, kirkkojenväliset yhteyspyrkimykset 1800-ja 1900-luvulla, kirkot ja nationalismi, kirkot ja kylmä sota, Pohjolan kirkkohistoria toisen maailmansodan jälkeen sekä suomalainen teologianhistoria 1900-luvulla. Hänen oma julkaisutoimintansa keskittyy näihin teemoihin.

Lauha on tehnyt tutkimustyötä Saksassa Alexander von Humboldt -stipendiaattina (1991–1992 ja 2015). Hän on johtanut viiden maan yhteistä EU-projektia Churches and European Intergration sekä Suomen Akatemian rahoittamaa projektia The Ecumenical Movement and the Cold War Politics. Vuonna 2011 suoritetussa Helsingin yliopiston tutkimuksen arvioinnissa hänen johtamansa ryhmä Contemporary European Church History oli yksi palkituista yksiköistä. Lauha on itse arvioinut tutkimusta ja koulutusta sekä tutkimushankkeita Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Irlannissa, Itävallassa ja Islannissa. Hän toimii teologisen alan suurimman väitöskirjapalkinnon, Martin Lautenschläger -palkinnon arvioitsijana (aiemmin Templetonin säätiön palkinto) ja on ollut asiantuntijana professorin virkoja täytettäessä Suomessa ja Pohjoismaissa.

Lauhan ohjauksessa on valmistunut yli 100 pro gradu -työtä ja lähes 20 väitöskirjaa.

Lauha on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Hän on ollut Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan jäsen yhteensä 12 vuotta (1998–2003 ja 2010–2015, puheenjohtajana 2010–2012). Vuosina 2002–2003 hän oli Humanistisen alan pohjoismaisen yhteistyöelimen NOS-H:n puheenjohtaja. Lauha on toiminut useissa kansainvälisissä järjestöissä ja toimituskunnissa: esim. Studia Theologica. Scandinavian Journal of Theology, Commission Internationale d'Histoire et d'Etudes du Christianisme (CIHEC), Kirchliche Zeitgeschichte 2001-, Cuadernos de Estudios Gallegos (Journal of the Spanish National Research Council, CSIC) 2014-2019.

Helsingin yliopistossa hänen luottamustehtäviinsä on kuulunut mm. tieteellisen neuvoston jäsenyys 2001–2003, Yhteistoimintaneuvoston jäsenyys 1995–2003, Yliopistokollegion puheenjohtajuus 2007–2009 ja yliopiston ensimmäisen uusimuotoisen hallituksen hallitustunnustelijan tehtävät vuonna 2009. Vuosina 2007–2009 hän oli Keskustakampuksen neuvottelukunnan puheenjohtaja, ja vuosina 2012–2014 hän toimi Kansalliskirjaston johtokunnan puheenjohtajana.[2]

Yhteiskunnallinen toiminta

muokkaa

Lauha on käynyt valtakunnallisen maanpuolustuskurssin 176/2007.

Hän on ollut aktiivinen ammattiyhdistystoiminnassa ja toiminut luottamusmiehenä (Assistenttiyhdistys, Professoriliitto). Hän oli Professoriliiton valtuuston jäsen 2001–2010 ja Professoriliiton Helsingin yliopiston osaston johtokunnan jäsenen 1999–2009 sekä Suomen Saksan Instituutin Säätiön valtuuskunnan jäsen 2000–2016. Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsen (sensori) hän oli 1993–2014.

Hän oli Pohjois-Pohjalaisen osakunnan inspehtori vuosina 2012-2019 sekä Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen kuraattori 1980 ja 1986–87 ja inspehtori 2000–2012. Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen kunniajäseneksi hänet nimettiin vuonna 2014.

Kirkkojenvälisen ja ekumeenisen toiminnan alalla Lauhan luottamustehtäviin ovat kuuluneet Conference of European Churches- järjestön hallintoneuvoston jäsenyys 2013–2018 ja Church and Society Commission johtokunnan jäsenyys 2010–2013.[1][2]

Kunnianosoitukset

muokkaa

Suomen Leijonan komentajamerkki (SL K) 2016, Tiedeyhteisön palvelusvuosiansiomerkki 2013, Lundin yliopiston kunniatohtori 2011, Helsingin yliopiston hopeinen mitali 2011, Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki (SVR R I) 2002, Helsingin yliopiston Maikki Friberg -tasa-arvopalkinto 1998.[2]

Julkaisut

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Yliopisto, kirkko ja yhteiskunta: Aila Lauhan juhlakirja. Toim. Antti Laine ja Aappo Laitinen. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 218, ISSN 0356-0759; 218. Helsinki 2011. Suomen kirkkohistoriallinen seura.
  2. a b c Tuhat-tutkimustietojärjestelmä Helsingin yliopisto.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Kuka kukin on 2015