Aikido (jap. 合気道, Aikidō) on moderni japanilainen budolaji, jonka kehitti Morihei Ueshiba (jap. 植芝盛平) (jota kutsutaan nimellä O-sensei eli "suuri opettaja") 1900-luvun alkupuolella. Teknisesti aikido on Daito-ryu-aikijujutsusta perittyihin heittoihin ja nivellukkoihin perustuva taistelulaji, johon on yhdistetty miekkatekniikkaa kenjutsusta. Aikidossa ei keskitytä niinkään lyönteihin ja potkuihin, vaan siinä harjoitellaan pääasiassa vastustajan voiman ja sen liikeradan ohjaamista rentouden ja mahdollisimman vähäisen voimankäytön keinoin. O-sensei painotti opetuksessaan lajin henkisiä puolia ja pyrkimystä rauhaan - harjoittelussa tämä näkyy tekniikoiden pehmeydessä ja pyöreydessä. Aikidossa vastustajaa ei myöskään pyritä vahingoittamaan.

Kuvassa Nikyo omote -käsilukko jossa hallitaan uken koko käsivarsi (ranne, kyynärpää ja olkanivel)

Aikidon alku Suomessa

muokkaa

Aikidon harjoittelu Suomessa alkoi vuonna 1970, jolloin Toshikazu Ichimura tuli esittelemään aikidoa Suomeen. Ensimmäinen alkeiskurssi järjestettiin Meido-Kanissa, jossa alkoivat ensimmäisenä myös säännölliset harjoitukset.[1] Aikidon harrastajia on nykyään noin 3 000, joista noin kolmasosa on naisia. Mustan vyön suorittaneita harrastajia on yli 400. Aikidoliittoon rekisteröityneitä seuroja on 73 (v. 2013).[2]

Suomessa harjoiteltavat aikidotyylit

muokkaa

Suomessa suurin osa aikidosta on Aikikai-tyyliä, joka on ”alkuperäinen” aikidotyyli. Myös ki-aikidoa harrastetaan jonkin verran.

Edistyneimmät aikidokat Suomessa

muokkaa

Korkein suomalaisen saavuttama vyöarvo aikidossa tällä hetkellä on 7. dan, joka on myönnetty kahdeksalle henkilölle: Juhani Laisille 2014, Börje Lindenille (asuu nykyisin Ruotsissa) 2017, Jukka Helmiselle 2019, Harri Rautilalle 2019, Matti Joensuulle 2020, Petteri Sileniukselle 2021, Tiina Manderbackalle 2022 ja Miranda Saarentaukselle 2022. Viidelle suomalaiselle aikidokalle on myönnetty shihanin arvonimi: Juhani Laisille vuonna 2010, Petteri Sileniukselle 2013, Jukka Helmiselle 2014, Harri Rautilalle 2019 ja Miranda Saarentaukselle 2019.[3][4]

Lähteet

muokkaa
  • Mäkeläinen Vesa, päätoim.: Aikido 20 vuotta Suomessa. Suomen aikidoliitto, Helsinki, 1990.

Viitteet

muokkaa
  1. Aikidon suomalainen alkutaival. Aikido 2/2000, 8-13.
  2. Suomen Aikidoliiton jäsenseurat aikidoliitto.fi. Viitattu 20.1.2013.
  3. 1.4.2013 Shihan Petteri Silenius (Petteri Silenius) www.turkuaikikai.fi. Arkistoitu Viitattu 25.1.2020.
  4. Aikidoliitto: Jukka Helmiselle Shihan-arvo aikidoliitto.fi. 23.1.2014. Viitattu 25.1.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa