Ahti Paulaharju

Ahti Ilmari Paulaharju (21. helmikuuta 1906 Oulu1971 Espoo) oli suomalainen eversti, museonjohtaja ja kotiseutututkija.[1][2]

Ahti Paulaharjun vanhemmat olivat opettaja, kirjailija, kansanperinteen kerääjä, professori Samuli Paulaharju ja Kreeta Liisa Isokorpi. Hän pääsi ylioppilaaksi 1925 ja valmistui kadettikoulusta 1928 sekä sotakorkeakoulusta 1939.[1] Hän teki opinto- ja tutkimusmatkoja Skandinaviaan 1946–1961 sekä asutushistoriallisia tutkimus- ja keräysmatkoja muun muassa Lappiin ja Ruijaan 1924 ja 1947–1961.

Paulaharju oli Erillisen mittauspatteriston adjutanttina ja topografiupseerina 1928–1932, Jääkäritykistörykmentin patterin varapäällikkönä 1932–1933 ja kenttätykistörykmentti 1:n mittauskunnan johtajana 1933–1935. Hän oli yleisesikunnan topografiupseerina 1935–1938, puolustusministeriön topografiupseerina 1938–1940, puolustusvoimien pääesikunnan topografisen toimiston päällikkönä 1941–1946 sekä topografisen osaston päällikkönä 1946–1952. Paulaharjusta tuli vänrikki 1928, luutnantti 1930, kapteeni 1935, majuri 1940, everstiluutnantti 1942 ja eversti 1949. Talvisodan aikana 1939–1940 Paulaharju oli topografikomppanian päällikkönä ja jatkosodassa topografipataljoonan komentajana 1941–1944. Hän toimi Sotakorkeakoulun geodesian ja topografian tuntiopettajana 1946–1952. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1952.

Armeijan palveluksesta erottuaan Paulaharju oli Pohjois-Pohjanmaan museon intendenttinä 1952–1966. Hän oli Sotamuseoseuran johtokunnan jäsenenä alkaen vuodesta 1949 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hän peruskartoitti Hailuodon vuosina 1948–1951, sen ohessa inventoi saaren asutuksen sekä keräsi kansantarinoita ja kertomuksia Hailuodosta.[3]

Ahti Paulaharju oli naimisissa vuodesta 1929 Etti Margaretha Högströmin kanssa. Heidän poikansa on eversti, sotahistorioitsija Jyri Paulaharju (1932–2021).[1]

TeoksiaMuokkaa

  • Tykkimiehen opas. Otava 1932, 2. painos 1941
  • Karttaoppi. Otava 1934
  • Tähtimittausoppi : ohjeita etupäässä kenttätykistössä suoritettavia tähtitieteellisiä mittauksia varten. Otava 1935
  • Jääkäritykistörykmentti. Otava 1936
  • Topografian ja suunnistamisen perustiedot. Otava 1951
  • Hailuodon topografinen peruskartasto 1: 20 000 (6 lehtä, n.180 km2) 1954–1955
  • Oulun linna. WSOY 1968
  • Perkjärveltä Niinisaloon : mittauspatteriston historia 1924–1974 ; kirj. Ahti Paulaharju, Jyri Paulaharju. Mittauspatteriston kilta, Helsinki 1973

ArtikkeleitaMuokkaa

  • Karttojen nimistöt ja paikannimien kerääminen niitä varten. Maanmittaus 23 1948
  • Hailuoto - ankaran elämän saari. Kansan Kuvalehti 2 1949
  • Hailuotoa haravoimassa. Kaltio 2,4 1949
  • Vanhoja sotamuistoja Hailuodosta. Sotamuseo 1949
  • Suurlampaanhoito Hailuodossa . Kotiseutu 1 1950
  • Ranskalaiset Perämeren saarilla v. 1736. Kotiseutu 4 1951
  • Nuottakalastusta talvella Hailuodossa. Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton vuosikirja 1952
  • Silmäys erään luodon syntyyn ja vaiheisiin. Maanmittausinsinöörien Liiton Aikakauskirja 3 1952
  • Hailuodon kalamiehet kautta aikojen. Metsämiehet Oulussa 1955
  • Oulun museon loudekota. Osma 1957
  • Mahdollisia syitä Hailuodon talviapajien heikkenemiseen. Kotiseutu no 3 1957
  • Maluri ja Malurin kirkko. Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton vuosikirja 12
  • Loudekota. Pohjois-Pohjanmaan museon lehtisiä 1. Oulu 1959
  • Oulunsalon uhrikirkko. Pohjois-Pohjanmaan museon lehtisiä 2. Oulu 1960
  • Wanhalinna : Linnavuori ja museo : omistaa Turun yliopisto. Vanhalinnan museon ystävät, Forssa 1960
  • Kansantarut Hailuodon maastossa. Kotiseutu 5-6 1961
  • Paltamon kinkeripiirikartta vuodelta 1762. Pohjois-Pohjanmaan museon lehtisiä 3. Oulu 1962
  • Hailuodon kansantarinat. Sananjalka 4 1962
  • Oulun linna. Pohjois-Pohjanmaan museon lehtisiä 4. Oulu 1962
  • Hailuoto tuhat vuotta sitten. Kotiseutu 8 1962
  • Riekonpyynti ajanvietteineen. Kalevalaseuran vuosikirja no 50 1970
  • Wanhalinna : linnavuori ja museo. Vanhalinnan museon ystävät, Turku 1973
  • lukuisia Hailuotoa käsitteleviä artikkeleita

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Luodon kirous. Ahti Paulaharjun topografis-asutuksellis-kansatieteellisiä tutkimuksia Hailuodossa ; toim. Jyri Paulaharju ja Marjut Paulaharju. Omakustanne 2016. Toinen tarkistettu ja laajennettu painos 2017.
  • Hailuodon kummituksia[3]

LähteetMuokkaa