Ahti Ilmari Anthos (29. kesäkuuta 1897 Toholampi30. joulukuuta 1944) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat nimismies Karl Johan Blomqvist ja Iida Hedvig Oravala. Hänen puolisonsa oli Hilja Maria Salmi.[1][2]

KoulutusMuokkaa

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1916 ja kirjoittautui Nylands Nationiin. Hän jatkoi opintojaan kauppakorkeakoulussa vuonna 1917. Tykistöupseerien täydennyskursseille hän osallistui Lappeenrannassa vuonna 1920, Hämeenlinnan hyökkäysvaunukursseille hän osallistui vuonna 1922, sotakorkeakoulukursseille Saksassa hän osallistui vuosina 1923–1925, Hämeenlinnan kranaatinheitinkurseille hän osallistui vuonna 1926. Itse hän toimi tuntiopettajana suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1922–1923 ja 1927–1928.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n haupitsijaoksen toinen tykki tuliasemassa miehistöineen Riianlahdella syksyllä 1916.

Ahti Ilmari Anthos liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 11. tammikuuta 1918, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 16. tammikuuta 1918.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin tykinjohtajaksi Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 2. jääkäripatteriin ja otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen taisteluiden jälkeen hänet määrättiin tykistön uudelleen järjestelyn jälkeen muodostettuun Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteriston 3. patteriin päälliköksi ja tämän muodostetun patterin mukana hän otti osaa sotatoimiin Karjalankannaksella, m.m. Raivolan taisteluun ja Inon saartoon.[1][2]

Sisällissodan jälkeenMuokkaa

Sisällissodan jälkeen hän jäi Suomen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin Suomen tykistökouluun, josta hänet tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä määrättiin Hämeen kenttätykistöryktnentti n:o 1:een, jossa hän toimi aluksi 3. patteriston adjutanttina. Jaosjohtajaksi 9. patteriin hänet siirrettiin 12. syyskuuta, jonka jälkeen hän on toiminut jaosjohtajana 6. ja 8. patterissa, kunnes hänet nimitettiin 7. patterinpäälliköksi. Suomen armeijasta hän erosi 24. tammikuuta 1923. Armeijapalveluksen jälkeen hän otti vastaan suojeluskuntajärjestön Yliesikunnan tykistöosaston päällikön apulaisen tehtävät 15. huhtikuuta 1923. Nuoremmaksi sotilastarkastajaksi hänet nimitettiin 1. helmikuuta 1925. Suojeluskuntain yliesikunnan päällystökoulun johtajaksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1928. Suojeluskuntajärjestön sotilastarkastajan virkaan hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1931, josta virasta hän erosi 30. syyskuuta 1934.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Talvisodan aikana hän toimi Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä ja jatkosodan aikana komentajana Jalkaväkenkoulutuskeskus 4:ssä. Hän loukkaantui Forssassa vuonna 1942 ja siirrettiin 35. sotilassairaalaan. Hän menehtyi 30. joulukuuta 1944 ja on haudattu Hietaniemen hautausmaahan Helsingissä.[2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975