Ahlhornin lentotukikohta

Ahlhornin lentotukikohta oli Saksan ilmavoimien tukikohta.

Ahlhornin lentotukikohta
RAF Ahlhorn
ICAO-koodi EDHA
Koordinaatit 52°53′20″N, 08°14′00″E
Tyyppi sotilaskenttä
Ylläpitäjä Saksan ilmavoimat
Valmistumisvuosi 1916
Suljettu 1990-luvun alkup. (2005)
Korkeus 162 jalkaa m
Liikenneyhteydet
Tärkein keskus ja etäisyys Oldenburg 27,2 km
Kiitotie
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
09/27 2 101 45 asfaltti/betoni
Huomioita
Huomioita ammus- ja polttoainevarasto

Historia

muokkaa

Saksan keisarikunnan laivasto rakensi 1915-1916 Ahlhornin Zeppeliini-tukikohdaksi, jonne valmistui kuusi suurta hangaaria ilmalaivojen suojaamiseksi. Lopulta tukikohtaan sijoitettiin 25 ilmalaivaa ja sen henkilöstövahvuus oli 2 500 henkeä. Tammikuussa 1918 tapahtunut kaasuräjähdys tuhosi tai vaurioitti hangaareja ja se mikä jäi jäljelle purettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.[1]

Saksan ilmavoimat lunasti alueen vuonna 1938 aloittaen lentokentän rakennustyöt. Kentällä oli kolme kolmion muotoon valmistettua kiitotietä. Kentän käyttöaste oli kuitenkin vähäinen ennen vuotta 1944. B-17 Fortressit pommittivat 21. helmikuuta 1944 aluetta, jolloin kentän lounaiskulmassa olleet rakennukset kärsivät pahoja vaurioita samoin kuin luoteesta kaakkoon kulkenut kiitotie.[1]

Kentälle oli sijoitettuna heinäkuusta syyskuuhun 1944 Kampfgeschwader 6:n III laivue, minä aikana VIII Fighter Commandin P-51:t tekivät kentälle kaksi hyökkäystä. Seuraavien kahden kuukauden aikana tukikohdassa oli Kampfgeschwader 3:n 8. lentue ja sen jälkeen Kampfgeschwader 53:n 2. lentue. Joulukuusta 1944 alkaen tukikohdassa oli LG 1:n esikunta ja II laivue, jotka siirtyivät 6. maaliskuuta 1945 Brandisiin. Kenttä joutui 21. maaliskuuta 61 B-24 Liberatorin pommittamaksi ja seuraavana päivänä 99 B-17 Fortressin. Iskujen seurauksena tukikohdan kiitotiet tulivat käyttökelvottomiksi. Sodan lopun tukikohdassa oli NAGr 6:n 1. lentue.[1]

RAF Ahlhorn

muokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kuninkaalliset ilmavoimat käyttivät tukikohtaa jo ennen laajaa uudelleen rakentamista 1950-luvun alussa. Tukikohtaan oli sijoitettu seuraavat joukko-osastot ja yksiköt[2]:

  • 418 lentovarikko (engl. Air Stores Park) 5.-7. toukokuuta 1945
  • 427 tankkaus- ja ammustäydennysosasto (engl. Refuelling and Re-arming Party) huhti-toukokuu 1945
  • 146 lennoston esikunta 30. huhtikuuta - 6. kesäkuuta 1945
  • 193 laivue, Hawker Typhoon 1B 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
  • 6193 kolonna (engl. Servicing Echelon) 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
  • 197 laivue Hawker Typhoon 1B 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
  • 6197 kolonna 30. huhtikuuta - 3. toukokuuta ja 5. toukokuuta - 8. kesäkuuta 1945
  • 263 laivue Hawker Typhoon 1B 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
  • 6263 kolonna 30. huhtikuuta - kesäkuu 1945
  • 266 laivue Hawker Typhoon 1B 4.-8. kesäkuuta 1945
  • 6266 kolonna 4.-8. kesäkuuta 1945
  • 8/422 lentovarikko (engl. Aviation Fuel and Ammunition Park) 29. kesäkuuta 1945 - 1. kesäkuuta 1948
  • 302 laivue Spitfire XIV 27.-31. elokuuta 1945 ja 16. syyskuuta - 7. lokakuuta 1946
  • 317 laivue Spitfire XVI 15. syyskuuta 1945 - heinäkuu 1946 ja 16. elokuuta - 7. lokakuuta 1946
  • 6302 kolonna 16. syyskuuta 1945 - 16. lokakuuta 1946
  • 308 laivue Spitfire XIV 16. syyskuuta 1945 - 22. tammikuuta 1946 ja 9. helmikuuta - 7. lokakuuta 1946
  • 6308 kolonna 16. syyskuuta 1945 - 16. lokakuuta 1946
  • 16 laivue Hawker Tempest F2 8.-20. toukokuuta 1947
  • 33 laivue Hawker Tempest F2 8.-20. toukokuuta 1947
  • 96 laivue Gloster Meteor NF11 17. marraskuuta 1952 - 12. helmikuuta 1958
  • 256 laivue Gloster Meteor NF11 17. marraskuuta 1952 - 12. helmikuuta 1958
  • TDU/2. taktinen ilma-armeija 18. helmikuuta - 19. lokakuuta 1953
  • 125 lennoston esikunta 1. huhtikuuta 1953 - 1. syyskuuta 1958
  • 149 laivue English Electric Canberra B2 24. elokuuta - 17. syyskuuta 1954
  • 213 laivue English Electric Canberra B2 1. syyskuuta 1955 - 22. elokuuta 1957
  • 20 laivue Hawker Hunter F6 23. syyskuuta 1957 - 30. elokuuta 1958
  • 14 laivue Hawker Hunter F6 26. syyskuuta 1957 - 15. syyskuuta 1958
  • 6015 kolonna 26. syyskuuta 1957 - 15. syyskuuta 1958
  • 26 laivue Hawker Hunter F6 7. kesäkuuta - 8. syyskuuta 1958

Saksan ilmavoimien tukikohtana

muokkaa

Loppuvuodesta 1958 tukikohta luovutettiin Saksan ilmavoimille, joka perusti tukikohdassa 1959 hävittäjälennostot Jagdgeschwader 71 ja Jagdgeschwader 73. Kummankin lennoston kalustona olivat Canadair Sabret. JG 71 siirtyi 1961 Wittmundin lentotukikohtaan.[2]

Hubschraubertransportgeschwader 64 oli tukikohdassa vuodesta 1971 alkaen.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa