Adina

naisen etunimi

Adina on heprealaislähtöinen etunimi, joka pohjautuu ’ihanuutta’ ja ’iloa’ merkitsevään Eden-nimeen. Vanhassa testamentissa Adina on miehennimi; Ensimmäisen aikakirjan mukaan kuningas Daavidin sotajoukkoihin kuului tämänniminen soturi. Eurooppalaisissa kulttuureissa Adina on – ilmeisesti latinan vaikutuksesta – omaksuttu naisen etunimeksi.[1][2]

Adina
Nimipäivä  
– suomenkielinen
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Muunnelmia Adine [1]
Nimen alkuperä heprean sana eden ’ihanuus, ilo’

Digi- ja väestötietoviraston mukaan Adina on vuoteen 2020 mennessä ollut Suomessa etunimenä 635 naisella.[3] Adinalla ei ole suomalaista, suomenruotsalaista eikä ortodoksista nimipäivää.[4]

Tunnettuja Adinoja muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 303–304. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
  2. Turtia, Kaarina: Otavan uusi sivistyssanakirja, s. 110. Toinen tarkistettu painos. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18397-4.
  3. Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Adina”) 6.7.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 12.7.2020.
  4. Nimipäivähaku (hakusana ”Adina”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 12.7.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Etunimien taivutus: Adina (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)