Adiel Havasto
Adiel Havasto (ent. Hyden; 8. kesäkuuta 1896 Reisjärvi – 15. kesäkuuta 1975 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Hyden ja Emma Maria Herranen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Karin Astrid Sofia Hacklinin kanssa.[2][3]
Opinnot muokkaa
Havasto kävi kansakoulun ja monttöörikoulun Hyökkäysvaunurykmentissä vuonna 1923 sekä suoritti itämerenlaivurin tutkinnon Merenkulkuhallituksessa vuonna 1933. Konemestarikurssin Helsingin teollisuuskoulussa hän suoritti vuonna 1934.[2][3]
Jääkärikausi muokkaa
Tämä kansakoulun käynyt liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 2. joulukuuta 1915 ja otti osaa asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa, Schmardenin hyökkäykseen sekä Aa-joen talvitaisteluihin.[2][3]
Suomen sisällissota muokkaa
Havasto astui 11. helmikuuta 1918 Suomen armeijan palvelukseen jefreitterinä ja saapui 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan, missä hänet määrättiin 3. Jääkärirykmentin esikuntaan taistelukuormaston johtajaksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Havasto palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Rykmentissä hän toimi komppanianvääpelinä eri komppanioissa ja siirtyi 30. syyskuuta 1922 asentajaksi Hyökkäysvaunurykmenttiin, josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1924 hallipäälliköksi Ilmailukomppaniaan ja edelleen 1. lokakuuta 1925 autonkuljettajaksi Autopataljoonaan sekä 1. tammikuuta 1926 alkaen Ilmailutelakalle magneeton korjaajaksi. Hän toimi viilaajana lentokonetehtaalla vuosina 1927–1929, kunnes hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1929 koneenkäyttäjäksi Maalentokouluun ja 16. syyskuuta 1930 alkaen Santahaminan merilentoasemalle.[2][3]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisodan sytyttyä Havasto palveli edelleen samassa joukossa, mistä hänet siirrettiin välirauhan aikana Ilmasotakoulun varastonhoitajaksi ja edelleen Lentovarikon vastaanottohallin päälliköksi. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi, huolto- ja lähettiupseeriksi Panssaripataljoonaan, jonka mukana otti osaa Tuulosjoen taisteluun, missä haavoittui 4. syyskuuta 1941. Hän osallistui jatkosodassa myös taisteluihin Karhumäessä, Poventsassa ja Syvärillä. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikuntaan Autokomppanian päälliköksi ja edelleen Autokoulun ja -korjaamon johtajaksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin myöhemmin 48. Kuljetuselimen autoupseeriksi, missä tehtävässä hän palveli sodan loppuun saakka.[3]
Sotien jälkeinen aika muokkaa
Havasto palveli sotien jälkeen 5. Armeijakunnan moottoriajoneuvojen järjestelykeskuksen päällikkönä vuosina 1944–1945, josta hänet siirrettiin 4. Autokomppanian joukkueenjohtajaksi ja komppanianpäällikön viransijaiseksi. Armeijan vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuonna 1946 ja siirtyi sen jälkeen konemestariksi eri kauppalaivoihin sekä henki- ja palovakuutusasiamieheksi. Hän toimi myös Marjaniemen Kiinteistönomistajat ry:n johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitaja vuodesta 1949 lähtien.[3]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|