Abwehr

Saksan sotilastiedustelupalvelu 1920–1945

Abwehr (saks. Abwehr im Oberkommando der Wehrmacht) oli natsi-Saksan Wehrmachtin pääesikunnan tiedustelupalvelu. Alkuperäinen Abwehr toimi Reichswehrin tiedustelupalveluna, joka oli perustettu 1920.

Abwehrin radiotiedustelija työssään. Kuva vuodelta 1939.

Historia

muokkaa

Alkuvaihe

muokkaa

Abwehr oli melko merkityksetön organisaatio, kunnes tammikuussa 1935 Adolf Hitler laajensi sitä ja nimitti sen johtoon amiraali Wilhelm Canarisin. Sekä Sicherheitsdienst (SD) että Gestapo pitivät Abwehriä kilpailijanaan.[1] Canaris järjesti Abwehrin toiminnan siten, että vakoilu, vastavakoilu ja sabotaasi olivat sen tärkeimmät tehtävät. Vastuullisiksi johtajiksi hän nimitti arvostettuja tiedustelumiehiä, jotka eivät olleet natseja.[2]

Vuodesta 1936 lähtien Abwehr harjoitti tiedustelutoimintaa sisällissotaa käyneessä Espanjassa. Kondori-legioonan mukana sinne lähetettiin voimakas tiedusteluosasto. Abwehr yritti estää kaiken avun tasavaltalaisille.[3]

Canaris teki yhteistyötä Viron sotilas- ja tiedustelujohtajien kanssa. Yhteysmiehenä toimi paroni Andrei von Uexküll. Suomessa toimi vuodesta 1936 alkaen Abwehrin osasto Kriegsorganisation Finnland.[4]

Abwehrin tiedustelusta vastanneen osaston johtoon nimitettiin 1.10.1936 Hans Piekenbrock.[5][6] Vuoden 1936 lopussa SD ja Abwehr sopivat yhteistyöstä ja tehtävänjaosta.[7] Anschlussin jälkeen itävaltalainen Erwin von Lahousen-Vivremont siirtyi Abwehrin tiedustelusta vastanneen osaston palvelukseen. Hän oli toiminut siihen asti tiedustelutehtävissä Itävallan armeijassa. Myöhemmin von Lahousen-Vivremont vastasi Abwehrin erikois- ja sabotaasitehtävistä.[8][5] [9] Suhteista liittolais- ja ystävämaihin vastannut Leopold Bürckner aloitti Abwehrin palveluksessa 15.6.1938.[10][5] Maaliskuun alussa vuonna 1939 Abwehrin osastopäällikön tehtävissä aloitti Franz Eccard von Bentivegni. Hänen vastuullaan oli vastavakoilu.[11]

Toinen maailmansota

muokkaa

Abwehrin ulkomailla tapahtuvista tehtävistä vastanneen osaston alaisuuteen perustettiin 25. lokakuuta 1939 Lehrregiment Brandenburg, joka keskittyi erikoisoperaatioihin.[12][7] Kesäkuussa 1940 Abwehr järjesti Viron tiedustelu-upseerien paon miehityksen alta saksalaisilla laivoilla Stettiniin.[4] Elokuussa 1940 Abwehr sai käskyn tehostaa Neuvostoliiton vakoilemista. Tiedustelulennot ja ilmakuvaukset Neuvostoliitossa aloitettiin. Lentotiedustelun painopistealueita olivat Leningrad ja Muurmannin alue.[13] Vuoden 1941 alussa Abwehr perusti salaisen radioaseman Helsingin lähelle.[14]

Toisen maailmansodan aikana Abwehr keräsi tiedustelutietoa lentotiedustelun lisäksi salakuuntelemalla, kuulustelemalla sotavankeja, sieppaamalla radioviestejä sekä soluttautumalla vihollisen tiedustelu- ja sotilasyksiköihin. Abwehrillä oli kaksi vakoojaa brittien tiedusteluorganisaatiossa kahden vuoden ajan.[2] Jatkosodan aikana Abwehr ja Suomen armeijan Päämajan tiedusteluosasto vaihtoivat tiedustelutietoja keskenään.[15]

Heinäkuun lopussa 1941 "brandenburgilaisia" pudotettiin laskuvarjoilla Saarenmaalle. Heitä kuljetettiin sinne myös veneillä ja liitolentokoneilla. Syyskuun 13. päivänä he hyökkäsivät Saarenmaalla puna-armeijan tykkipatteristoa vastaan.[16]

Abwehristä muodostui natsihallinnon vastaisen salaliiton keskus. Sen agentit pyrkivät varoittamaan länsimaita Hitlerin Puolaa ja Tšekkoslovakiaa koskevista suunnitelmista.[1] Canariksen avulla eräs hänen alaisistaan, Hans Oster, auttoi organisoimaan natsien vastaisen sisäisen opposition.

Gestapo alkoi huhtikuussa 1943 epäillä Abwehrin toimintaa.[1] Monet Osterin kumppaneista pidätettiin ja Abwehr pantiin erityistarkkailuun. Canaris erotettiin helmikuussa 1944. Walter Schellenberg korvasi hänet, ja Abwehr sulautettiin suurelta osin Sicherheitsdienstiin.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Bradford, s. 4.
  2. a b Abwehr encyclopedia.com.
  3. Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 151. LOVE KIRJAT, 1982. ISBN 951-835-057-4
  4. a b Rislakki s. 151.
  5. a b c Rislakki s. 145.
  6. Hans Piekenbrock biography. German intelligence officer, lieutenant general from the Wehrmacht military branch biographs.org.
  7. a b Rislakki s. 146.
  8. The Avalon Project : Nuremberg Trial Proceedings Vol. 2 - Ninth Day avalon.law.yale.edu.
  9. Lahousen, Erwin von austria-forum.org.
  10. HMA historisches-marinearchiv.de.
  11. Franz Eccard von Bentivegni de-academic.com.
  12. Brandenburgers - The Nazi Menace Behind Enemy Lines warhistoryonline.com.
  13. Rislakki s. 169.
  14. Rislakki s. 170.
  15. Rislakki s. 172–173.
  16. Rislakki s. 177.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.