Aaro Miettinen

suomalainen jääkärikapteeni

Aaro Miettinen (12. tammikuuta 1889 Siilinjärvi3. tammikuuta 1950) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]

PerhetaustatMuokkaa

Miettisen vanhemmat olivat maanviljelijä Nestor Miettinen ja Anna Liisa Tiirikainen.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Miettinen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1910 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1910–1915 ja suoritti metsänhoidon alkututkinnot.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Miettinen työskenteli maanviljelysharjoittelijana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Miettinen astui Suomen armeijan palvelukseen luutnantiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Miettinen siirrettiin sisällissodan jälkeen 5. kesäkuuta 1918 alkaen Karjalan kaartin rykmenttiin. jossa hän toimi komppanianpäällikkönä eri komppanioissa. Hän hoiti myös satunnaisesti pataljoonan komentajan tehtäviä. Hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 alkaen päälliköksi Käkisalmen Läänin rykmenttiin 9. komppaniaan. Käkisalmelta hänet komennettiin 6. huhtikuuta 1921 Yleisesikunnan topografikursseille, missä hän johti 30. kesäkuuta – 30. syyskuuta 1921 välisen ajan Helsingin linnoitusalueen kartoitustöitä. Käkisalmen Läänin rykmentistä hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 Savon jääkärirykmenttiin, missä hän toimi aluksi päällikkönä 6. komppaniassa ja 31. elokuuta 1921 alkaen niin ikään päällikkönä 3. konekiväärikomppaniassa. Konekiväärikomppaniasta hänet siirrettiin 21. helmikuuta 1922 lähtien päälliköksi 4. komppaniaan. Armeijasta Miettinen erosi 19. huhtikuuta 1922 ja työskenteli sen jälkeen maanmittarien apulaisena ja muissa vastaavissa töissä. Luottamustehtävistä mainittakoon kuuluminen jäsenenä vuonna 1920 Suomen ja Venäjän välisen Karjalankannaksen rajakomissioon.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Miettinen osallistui talvisotaan toimistopäällikkönä Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin esikunnassa ja talousupseerina Jalkaväkirykmentti 37:n 2. pataljoonassa. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväenkoulutuskeskus 5:ssä. Jatkosotaan hän osallistui komppanianpäällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 12:ssa ja aluepäällikkönä Sortavalan ilmasuojelupiirissä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin palveluksesta.[2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975