Aaro Rautiainen
Aaro Heikki Rautiainen (19. tammikuuta 1891 Nurmes – 7. elokuuta 1976)[1] oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Aaro Rautiainen ja Riitta Kotilainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Saara Visan kanssa. Saara Visa kuoli vuonna 1930 ja Aaro Rautiainen avioitui toisen kerran vuonna 1932 Aino Julia Kaukolahden kanssa.[2][3]
| Aaro Rautiainen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Aaro Heikki Rautiainen |
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1891 Nurmes |
| Kuollut | 7. elokuuta 1976 |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärieversti |
Opinnot muokkaa
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta vuonna 1914 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opiskelujaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1914–1915. Hän suoritti sotilashallinnollisen kurssin I jakson vuonna 1927 ja kaasusuojelukurssin Helsingissä samana vuonna. Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän kävi vuosina 1929–1931.[2][3]
Jääkäriaika muokkaa
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 9. heinäkuuta pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen Libaussa vuonna 1917 hänet siirrettiin pataljoonan ratsuosastoon.[2][3]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 kornetiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 3. eskadroonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella ja Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Rautiainen palveli sisällissodan jälkeen edelleen Karjalan ratsujääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Hämeen ratsurykmentti. Rykmentissä hänet määrättiin 12. elokuuta 1919 alkaen päälliköksi konekiväärieskadroonaan. Päällikön tehtävistä hänet siirrettiin 5. heinäkuuta 1924 alkaen talouspäällikön viransijaiseksi, jonka sijaisuus muuttui vakinaiseksi 24. marraskuuta 1924. Ratsuväkiprikaatin intendentiksi hänet nimitettiin 12. lokakuuta 1928. Intendentin tehtävistä hänet komennettiin 1. maaliskuuta 1932 alkaen hoitamaan Satakunta-Hämeen sotilasläänin esikuntapäällikön tehtäviä ja määrättiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen Tampereen itäisen sotilaspiirin päälliköksi ja l. helmikuuta 1937 alkaen Tampereen sotilaspiirin päälliköksi.[2][3]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Rautiainen osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 12:n komentajana ja otti osaa taisteluihin Länsi-Kannaksella, Koiviston saaristossa ja Viipurinlahdella. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä kunnes hänet siirrettiin Etelä-Kymenlaakson suojeluskuntapiirin päällikkönä. Hänet siirrettiin vielä ennen jatkosotaa pataljoonan komentajaksi 9. Prikaatiin ja edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 13:n komentajaksi. Jatkosodan puhjettua hän toimi aluksi samassa tehtävässä, kunnes vuonna 1942 hänet nimitettiin Perä-Pohjolan sotilasläänin komentajaksi. Hänet komennettiin rintamajoukkoihin vuonna 1942 ja sijoitettiin komentajaksi Jalkaväkirykmentti 15:een, missä hän palveli aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet nimitettiin Keski-Suomen sotilasläänin komentajaksi ja edelleen Ilmasuojelu komentajaksi V Armeijakunnan esikuntaan, missä tehtävässä hän palveli sodan loppuun saakka.[3]
Sotien jälkeinen aika muokkaa
Rautiainen palveli sotien jälkeen Jalkaväenkoulutuskeskus 24:n päällikön viransijaisena, josta hänet siirrettiin myöhemmin päälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 29:ään ja edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 12:een. Rautiainen erosi vakinaisesta palveluksesta 1944 ja työskenteli sen jälkeen edustajana Kasvinsuojelu Oy:n palveluksessa vuoteen 1954 saakka.[3]
Luottamustoimet muokkaa
Rautiainen toimi Hämeen ratsurykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1923 ja varapuheenjohtajana vuonna 1924 sekä Ratsuprikaatin kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1924. Hän toimi myös Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1928–1929 ja Lappeenrannan teatteriyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1927–1929 sekä Tampereen ratsastusseuran johtokunnan sihteerinä vuosina 1933–1934 ja varapuheenjohtajana vuosina 1935–1936 sekä puheenjohtajana 1937–1939.[2][3]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|