Aaltoherttuakala

kalalaji

Aaltoherttuakala (Centropyge potteri) on keisarikalojen heimoon kuuluva kalalaji.

Aaltoherttuakala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Keisarikalat Pomacanthidae
Suku: Centropyge
Laji: potteri
Kaksiosainen nimi

Centropyge potteri
(Jordan and Metz, 1912)

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Aaltoherttuakala kasvaa noin 10 cm pitkäksi. Sen pohjaväri on oranssinsävyinen ruosteenruskea, ja väri tummenee kohti alaperää. Tumma alue erottuu selkeämmin koirailla kuin naarailla. Kalan kuviointi on lemmikinsinisiä juovia.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Aaltoherttuakala on kotoperäinen laji Havaijilla ja Johnstonin atollilla.[2] Ne viihtyvät riuttojen merenpuolisilla rinteillä kallio-, kivikko- tai korallipohjan päällä. Nuoret yksilöt uivat joskus 5 m:n syvyydessä, aikuiset kalat syvemmällä.[3]

Käyttäytyminen muokkaa

Aaltoherttuakalat ovat syntyessään sukupuolettomia. Muut kehittyvät aikuistuessaan naaraiksi, mutta parven voimakkaimmasta kalasta tulee koiras.[2] Kalat kutevat iltahämärän aikaan viikkoa ennen täysikuuta.[3]

Aaltoherttuakalat syövät levää ja muuta merenpohjan kariketta.[1]

Aaltoherttuakala akvaariokalana muokkaa

Aaltoherttuakaloja pidetään meriakvaarioissa. Ne pärjäävät parhaiten riutta-akvaariossa, mutta saattavat näykkiä koralleja tai merivuokkoja ja muita selkärangattomia. Kalojen on hiukan vaikea tottua syömään valmisruokia, kuten hiutaleita. Tämän vuoksi ne sopeutuvat parhaiten kypsiin riutta-akvaarioihin, joissa on paljon elävää kiveä, jonka pinnalta kala voi aluksi syödä levää ja lietettä.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Pyle, R. & Myers, R.: Centropyge potteri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.12.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Potter's Angelfish 2009. Reefkeeping. Viitattu 22.12.2014.
  3. a b Centropyge potteri (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.12.2014. (englanniksi)