AGM-69 SRAM
Boeing AGM-69 SRAM (Short Range Attack Missile, suom. lyhyen kantaman rynnäkköohjus) on yhdysvaltalainen ns. ensi-iskuun tarkoitettu strategisen luokan Stand-Off -tyyppinen hyökkäysase, vihollisen ilmapuolustuksen lamauttamista varten. Tämän ohjusaseen ensisijaisiksi maaleiksi soveltuivat tutka-asemat, ilmatorjunta-asemat kuten tykkipatterit ja it-ohjusasemat, sekä mahdollisesti myös lentokentät. AGM-69 SRAM:in kehittely alkoi vuoden 1963 jälkeen, jolloin edellisena vuonna hylätylle GAM-87 Skybolt (AGM-48):ille alettiin hakea korvaajaa. Vuonna 1964 aloitettiin varsinainen suunnittelu. Vuonna 1966 tapahtui tarkempi määritys kehitysaskelien merkeissä.[1] Ensilaukaisu tapahtui 1969, ja käyttöönotto 1972.[2] Osiltaan AGM-69 SRAM korvasi myös AGM-28 Hound Dogin.[3]
Aseen kantaman maksimi oli 170–200 km. Matalalta tehdyn hyökkäyksen kantama oli vain noin 50–55 km. Suurin nopeus oli 3,0–3,5 Machia. Suunnistustapa oli inertiasuunnistus, joskin tämä ohjus oli tutkakorkeusmittarilla varustettu.[4] Se antoi keskiosumapistearvioksi (CEP) 430 m. Ohjuksen omamassa oli 1 010 kg. Lockheedin valmistama SR-75 -rakettimoottori oli kaksivaiheinen sekä kiinteää polttoainetta käyttävä.[3] SRAM-ohjuksen taistelukärki oli W-69-tyypin ydinkärki. Se oli kaksivalintainen: joko 17 kT tehoinen fissioräjähde (1st stage) tai 170 kT (joidenkin lähdeviitteiden mukaan 200 kT) tehoinen lämpöydinräjähde (2nd stage). Asetyyppinä Boeing AGM-69 SRAM poistettiin vasta vuonna 1993. Kaiken kaikkiaan 1 500 tuotantoyksilöä valmistettiin, näistä 1 100 varustettiin ydinkärjillä.[1]
Tämän ydinkärjellä varustetun hyökkäysohjuksen eräs huomattava käyttäjä oli 509. Bomb Wing, joka on sijoitettuna AFB Peaseen New Hampshiressa. AGM-69 SRAM oli eräs varsin merkittävä osa SAC:n eli Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien aseistusta.[5] Yhdysvalloissa oli kolme eri konetyyppiä, jotka kykenivät kuljettamaan AGM-69 SRAM:in, ne ovat Boeing B-52 G/H Stratofortress, General Dynamics F-111A Aardvark, sekä Rockwell B-1B Lancer.[6]
Eräs Naton operaatiosuunnitelmista (OPLAN 10-1 & OPLAN 100-6) oli ydiniskujen tekeminen Suomeen, näissä lamautettaisiin lentokenttien toiminnat. Arviolta 21–23 ydinkärkeä oli tätä tarkoitusta varten varattuina. Tuolloin olisi 19 eri paikkakuntaa pommitettu ydinasein. Nuo maalituksen kohteet olivat hyvin korkealla prioriteetilla, eli suuressa vaarassa saada kokea ydinpommitushyökkäys ydinkriisin uhatessa.[7] Boeing AGM-69 SRAM olisi ollut näihin käyttöarkoituksiin varsin hyvin soveltuva hyökkäysase.
Tämän ohjusasetyypin seuraaja on Boeing AGM-86 ALCM, Air Launched Cruise Missile, jonka lentotestit alkoivat vuonna 1976. Se on ollut käytössä alkaen vuodesta 1981.[8]
Lähteet muokkaa
- https://fas.org/nuke/guide/usa/bomber/agm-69.htm
- http://www.designation-systems.net/dusrm/m-69.html
- https://www.boeing.com/history/products/agm-69-short-range-attack-missile.page
- https://airvictorymuseum.com/agm69.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.strategic-air-command.com/bases/Pease_AFB.htm
- Rislakki, Jukka: Erittäin salainen - vakoilu Suomessa, 2. painos. Love Kirjat, Helsinki - Vaasa, Vaasa Oy:n kirjapaino, 1982. s. 393-396. ISBN 951-835-057-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b https://airvictorymuseum.com/agm69.html (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.8.2018.
- ↑ https://www.boeing.com/history/products/agm-69-short-range-attack-missile.page Viitattu 21.8.2018.
- ↑ a b http://www.designation-systems.net/dusrm/m-69.html Viitattu 21.8.2018.
- ↑ http://www.designation-systems.net/dusrm/m-69.html Viitattu 21.8.2018
- ↑ http://www.strategic-air-command.com/bases/Pease_AFB.htm Viitattu 21.8.2018.
- ↑ https://fas.org/nuke/guide/usa/bomber/agm-69.htm Viitattu 21.8.2018.
- ↑ Rislakki, J., 1982: s. 394-396.
- ↑ https://fas.org/nuke/guide/usa/bomber/alcm.htm Viitattu 21.8.2018.
